Transhumanismi: syrjinnän tulevaisuus työpaikalla

Eniten pidän määritelmästä, jonka löysin CARM.org-sivustolta. Sivustolla transhumanismi määritellään seuraavasti: ”…ajatus siitä, että ihmisiä kokonaisuutena voidaan parantaa huomattavasti fyysisillä ja psyykkisillä alueilla teknologioiden, kuten kloonauksen, geneettisen muuntelun, bioniikan, nanoteknologian, lääkkeiden ja niin edelleen, avulla.”

Konsepti tuo mieleeni vanhan televisiosarjan nimeltä ”Kuuden miljoonan dollarin mies”. Sarjassa astronautti syöksyy maahan, ja tutkijat rakentavat hänen kehonsa uudelleen bionisilla osilla, joiden ansiosta hän pystyy juoksemaan nopeammin, näkemään pitkien etäisyyksien päähän ja nostamaan valtavia painoja. 

Jos sinulla on 3 minuuttia ja 28 sekuntia aikaa, katso alla oleva videoleike. Se oli yksi lapsuuteni suosikkiasioista.

The Six Million Dollar Man Opening and Closing Theme (With Intro) HD Surround

Kuuden miljoonan dollarin mies oli 1970-luvun tieteisfiktiota. Teknologia on kehittynyt niin, että teknologian istuttamista kehomme sisään ei ole enää vain helppo kuvitella, vaan se on arkipäivää. Mitä muuta sydämentahdistimet ovat? 

Sydämentahdistimet eivät kuitenkaan anna kenellekään kilpailuetua työelämässä. Mitä tapahtuu, kun jonkun kehoon istutettu teknologia antaakin hänelle kilpailuedun toimistossa? Pidettäisiinkö häntä rekrytoijien ja esihenkilöiden silmissä pätevimpänä hakijana? 

Enemmän kuin kuuden miljoonan dollarin kysymys

Jos vastaus viimeiseen kysymykseen on kyllä, miten se olisi reilua kaikkia muita työntekijöitä kohtaan, joilla ei ole kyseistä istutettua teknologiaa? Entä jos he saisivat selville olevansa epäedullisessa asemassa – miten he todennäköisesti reagoisivat? No, minulla on sinulle tapaustutkimus.

Oscar Pistorius pystyi juoksemaan neljännesmailin 45,07 sekunnissa – tarpeeksi nopeasti kilpaillakseen vuoden 2012 olympialaisissa. Vielä vaikuttavampaa oli se, että hän teki sen ilman jalkoja. 

Oscar syntyi ilman luita, jotka yhdistävät nilkat polviin, joten eteläafrikkalaisen jalat jouduttiin amputoimaan vauvana pohkeiden puolivälistä. Vuosia myöhemmin aikuisena Pistorius juoksee erityisillä proteeseilla: hiilikuidusta valmistetuilla, puolikuun muotoisilla jalkaterillä, jotka kiinnittyvät polviin ja joita kutsutaan nimellä ”Cheetah Flex-Feet”. 

Kaksoisamputoituna Oscar pitää hallussaan 100, 200 ja 400 metrin juoksujen maailmanennätyksiä. Vuonna 2007 hän alkoi kilpailla huippuluokan vammattomia urheilijoita vastaan – ja voittaa heitä. Uskomattoman menestyksensä keskellä osa Pistoriuksen vastustajista kuitenkin vastusti hänen osallistumistaan.

Tässä on katkelma vuoden 2012 artikkelista, joka käsitteli Oscar Pistoriusta…

”Vuoden 2007 lopulla Kansainvälinen yleisurheiluliitto (IAAF) päätti, että [Oscar Pistoriuksen] tekojäsenet antoivat hänelle itse asiassa epäreilun edun – niiden joustavuus mahdollisti tehokkaamman ponnistamisen maasta kuin tavallinen ihmisen nilkka, minkä ansiosta hän pystyi etenemään suuremmilla nopeuksilla ja pienemmällä rasituksella kuin muut pikajuoksijat. [Tämän seurauksena] hänet kiellettiin osallistumasta vammattomien urheilijoiden kilpailuihin.

Massachusettsin teknillisessä korkeakoulussa työskentelevän biomekaniikan tutkijan ja biomekatroniikan tutkimusryhmän johtajan Hugh Herrin johtaman myöhemmän tutkimuksen ja todistajalausuntojen ansiosta IAAF kuitenkin kumosi aiemman päätöksensä.”

Lähitulevaisuudessa samankaltaisia väittelyitä käydään työpaikalla lähellä sinua. Jollakulla on koettu teknologinen etu, ja ne, joilla sitä ei ole, protestoivat. Lopulta yritykselle enemmän voittoa tuova vaihtoehto voittaa (olen tullut vanhoilla päivilläni kyyniseksi).

Ajattele tätä: useat autoyhtiöt ovat varustaneet kokoonpanolinjojen työntekijänsä eksoskeleton- eli tukirankaliiveillä, jotka auttavat heitä nostamaan ja kannattelemaan auton osia pään yläpuolella. Eksoskeletonit vähentävät työntekijöiden kehoon kohdistuvaa kulumista ja rasitusta. 

Elokuussa 2018, kun tein tämän videon, yksin Fordilla oli 15 tehdasta seitsemässä maassa, joissa työntekijät käyttivät eksoskeleton-liivejä väsymyksen ja loukkaantumisten vähentämiseksi. Saatat kysyä, mikä tämän pitkän aikavälin vaikutus on. 

Tulevaisuudessa, kun autotehtaalle palkataan lisää kokoonpanolinjojen työntekijöitä, eksoskeletonien käyttökokemus saattaa olla vaatimus. Jos näin on, olisiko proteeseja käyttävä henkilö parempi palkkausvalinta? 

Tietojen huolellinen analyysi osoittaa, että proteeseja käyttävien henkilöiden vakuuttaminen on yritykselle halvempaa, koska onnettomuuden sattuessa tekojäsenten vaihtaminen on helppoa. 

Näin ollen tekoraajoista kärsivät ehdokkaat ovat yritykselle pienempi riski kuin henkilöt, joilla on luonnolliset, täysin kehittyneet raajat. Onko siis syrjintää palkata tekoraajoja käyttäviä henkilöitä vai tietoon perustuva looginen liiketoimintapäätös?

Missä kaikki ihmisten työpaikat ovat? 

Jos tämä on mielestäsi aivan liian… en tiedä… vulgaaria? Tässä on vielä muutama mahdollisuus pohdittavaksi. Muista myös, että kaikki nämä esimerkit ovat todellisia. 

Vuonna 2017 tutkijat käyttivät elektroenkefalografia- (EEG-) antureita aivotoiminnan havaitsemiseen ja seurantaan. Neurosky-niminen yritys käytti tätä teknologiaa kuvien ottamiseen ja julkaisemiseen Facebookissa ja Twitterissä pelkästään ajattelemalla. 

Kun tämä otetaan huomioon, kuka on pätevämpi sosiaalisen median johtajaksi? Henkilö, jolla on EEG-aivoimplantit ja joka voi julkaista sosiaalisessa mediassa ajatuksen nopeudella, vai henkilö, jolle tällaista teknologiaa ei ole implantoitu? 

Kun otetaan huomioon tekoälyn kehitys ja se, mitä se pystyy tekemään ilman ihmisen puuttumista seuraavien 5–10 vuoden aikana, onko transhumanismin omaksuminen ainoa tapa, jolla ihmiset voivat kilpailla työpaikoista? 

Nopeatempoisella poliittisella aikakaudella ja lyhyiden uutissyklien vallitessa yritykset, jotka tavoittelevat kaikkia mahdollisia kilpailuetuja, saattavat suosia EEG-aivoimplantteja käyttäviä ehdokkaita, jotka pystyvät pysymään tekoälyn tahdissa.

Tässä vaiheessa kaikki tämä on hypoteettista, mutta ei epärealistista. Siksi herää kysymys: onko syrjintää, jos yritykset suosivat EEG-aivoimplantteja käyttäviä ehdokkaita niihin verrattuna, joilla ei ole niitä?

Vuonna 2014 Harvardin yliopiston tutkijat pystyivät lähettämään yksinkertaisen mielessä muodostetun viestin Intiassa asuvalta henkilöltä Ranskassa asuvalle henkilölle, mikä osoitti käytännössä “aivoista aivoihin” tapahtuvan viestinnän olevan mahdollista.

Kun tulevaisuudessa palkataan ohjelmoijia, yritykset saattavat suosia telepaattisesti työskenteleviä ohjelmoijia, koska he ovat tehokkaampia. Tämän seurauksena ehdokkaita, joilla ei ole aivoista aivoihin tapahtuvan viestinnän mahdollistavia telepaattisia implantteja, ei ehkä palkata yhtä usein.

Onko tämä syrjivä käytäntö vai yksinkertaisesti tehokkain tapa työskennellä? 

Onko tämä laillista?

Olen käsitellyt eettisiä haasteita, mutta entä oikeudelliset haasteet? En ole lakimies enkä esitä sellaista televisiossa, mutta minulla on käsitys siitä, mitä todennäköisesti tapahtuu seuraavaksi.

• Perustavanlaatuisten ihmisoikeuksien loukkaaminen: Transhumanistiset teknologiat voivat johtaa, jos niitä ei säännellä asianmukaisesti, perustavanlaatuisten ihmisoikeuksien, kuten fyysisen ja henkisen koskemattomuuden, ajatuksenvapauden ja jopa itse elämän, loukkauksiin. 

Jotkin edistyksellisesti ajattelevat maat ovat jo tarttuneet tähän. Esimerkiksi 25. lokakuuta 2021 Chile hyväksyi perustuslain muutoksen aivotoiminnan ja tietojen suojelemiseksi, ja siitä tuli maailman ensimmäinen maa, joka sääti lakeja "aivooikeuksista" eli "neuro-oikeuksista". UNESCOn sanoin: “Tavoitteena on antaa henkilökohtaisille aivotiedoille sama asema kuin elimelle, jotta niitä ei voida ostaa tai myydä, salakuljettaa tai manipuloida.”

• Henkilöyden käsitteen muuttuminen: Transhumanismi liittyy vahvasti henkilön 'henkilöyden' käsitteen muuttumiseen. Tämä voi johtaa uusiin oikeudellisiin haasteisiin määriteltäessä ja suojeltaessa sellaisten henkilöiden oikeuksia ja velvollisuuksia, jotka ovat käyneet läpi transhumanismin eri osa-alueita. Otetaan esimerkiksi “Kuuden miljoonan dollarin mies.” Hänen molemmat jalkansa, oikea käsivartensa ja vasen silmänsä olivat bionisia, ja niiden muokkaaminen maksoi 1970-luvulla kuusi miljoonaa dollaria. 

Inflaatioon suhteutettuna se vastaa nykyään 47,596,237.11 dollaria. Kuka siis omistaa Steve Austinin kehon sisällä olevan teknologian? Steve Austin vai Yhdysvaltain hallitus? Jos Yhdysvaltain hallitus omistaa sen, kuka viime kädessä päättää, mitä Steve Austin voi tehdä kehollaan? 

Kuvittele nyt, että yritys tarjoaa sinulle työsuhde-etuna geeniterapiaa, jotta voit saada unelmiesi suunnitellun vauvan, tai vanhemmillesi hermoimplantit, joiden avulla he voivat välttyä Alzheimerin taudilta tai joltain muulta sairaudelta. Kenellä on viime kädessä vaikutusvalta näissä tilanteissa?

Voisin jatkaa, mutta olen jo antanut riittävästi inspiraatiota Black Mirror -sarjan uuden kauden tekemiseen. Jo tämän pitäisi yksinään antaa tuleville yrityksille riittävästi aihetta pysähtyä. 

Niille yrityksille, jotka varmasti jättävät varoitukset huomiotta, on kuitenkin tilanteita, joissa transhumanismi työpaikalla voisi olla hieno asia. Transhumanistiset teknologiat, kuten hermostimulaatiolaitteet tai kognitiiviset tehosteet, voisivat mahdollisesti parantaa työntekijöiden keskittymistä ja nopeuttaa uusien taitojen omaksumista. Tämä voisi johtaa parempaan tuottavuuteen ja innovaatioihin työpaikalla. 

Vahvistetut kehot ja tehostuneet kognitiiviset kyvyt voisivat auttaa työntekijöitä suoriutumaan tehtävistä tehokkaammin, mikä johtaisi parempaan työsuoritukseen ja työtyytyväisyyteen sekä kykyyn kilpailla tekoälyn kanssa.

Jälkimmäinen voisi olla tärkeä kehityssuunta, joka auttaisi välttämään suuria yhteiskunnallisia mullistuksia ja lisääntyvää varallisuuden eriytymistä, jotka tekoälyn kasvava rooli työelämässä tulee aiheuttamaan. 

Ja ellei mitään muuta, transhumanistiset teknologiat voisivat luoda uusia työmahdollisuuksia esimerkiksi biotekniikan, data-analyysin ja kyberturvallisuuden aloilla, mikä voisi edistää talouskasvua ja innovaatioita.

Vedetäänpä syvään henkeä. Mahdollisuudet – hyvät, huonot ja rumat – ovat tarpeeksi pelottavia, jos annat niiden pelottaa. Älä anna.