Jos vierailet säännöllisesti People Managing People -sivustolla, tiedät, että julkaisemme monenlaista sisältöä eri alojen asiantuntijoilta. Haluamme antaa katsauksen siihen, keitä nämä ihmiset ovat ja mitä he tekevät. Tämä haastattelu on ensimmäinen osa sarjaa, jonka tarkoituksena on tarjota sinulle mahdollisuus tutustua asiantuntijoihimme.
Mikä sinusta piti tulla isona, kun olit lapsi?
Kun olin lapsi, halusin sarjakuvapiirtäjäksi ja piirtää animaatioelokuvia Walt Disney Studiosille. Halusin myös olla Yksinäinen ratsastaja, sillä se oli ohjelma, josta isäni ja minä nautimme yhdessä. Luulen, että tuolloin lopullinen suunnitelmani oli piirtää päivisin sarjakuvia ja taistella vapaa-aikanani rikollisuutta vastaan villissä lännessä.
Valitettavasti asiat eivät menneet niin, mutta pidän yhä kiinni tuosta unelmasta.
Mikä lapsuudestasi on sellainen tapahtuma, jota et koskaan unohda?
Atlantassa tapahtunut kadonneiden ja murhattujen lasten rikosaalto piti kaupunkia otteessaan. Rakastin lapsena leikkiä metsässä, mutta tuo tapaus lopetti sen.
Äitini toiveista piittaamatta jatkoin metsässä leikkimistä, vaikka minua oli kielletty tekemästä niin oman turvallisuuteni vuoksi. Eräänä päivänä äitini tuli etsimään minua, kun olin ollut poissa liian kauan ja minun olisi pitänyt olla kotona tekemässä läksyjäni. Kun hän huomasi, että olin leikkimässä metsässä, toivoin melkein, että psykoottinen murhaaja olisi siepannut minut. Rangaistus olisi luultavasti ollut lievempi.
Milloin tajusit haluavasi luoda uran henkilöstöhallinnon parissa?
Opiskeluaikana halusin elokuvaohjaajaksi ja tein useita epäonnistuneita lyhytelokuvia sekä kohtalaisen menestyksekkäitä musiikkivideoita paikalliselle kaapelitelevisioasemalle. En ansainnut rahaa, mutta suunnittelin meneväni naimisiin silloisen tyttöystäväni kanssa.
Hän vaati, että jos halusimme yhteisen tulevaisuuden, minun pitäisi hankkia oikea työ ja luopua Hollywood-unelmistani. Työtä etsiessäni törmäsin ilmoitukseen, jossa kerrottiin, että internetin selaamisesta voisi saada palkkaa. Uteliaana menin haastatteluun ja sain hankinta-asiantuntijan työpaikan telekommunikaatioyritys MCI:stä.
Siitä alkoi henkilöstöhallinnon urani. Tajusin jo muutaman viikon jälkeen, että pidin todella paljon violettien oravien etsimisen ja heidän palkkaamisensa haasteesta. Vaikka menetin tytön, löysin jotain tyydyttävämpää, joka on kestänyt enemmän tai vähemmän 20 vuotta.
Mikä on oudoin kysymys, jonka sinulta on koskaan kysytty työhaastattelussa?
”Milloin poikani voi odottaa kuulevansa teistä?” kysyi nainen, joka pakotti itsensä minun ja poikansa väliseen työhaastatteluun. Helikopterivanhemmuutta parhaimmillaan. Vastustin halua sanoa ”ei koskaan”.
Mikä hetki elämässäsi tai urallasi on mielestäsi auttanut muovaamaan ammatillista polkuasi? Tai mikä on paras koskaan saamasi neuvo?
Uraani ja ammatillista polkuani muovasi osallistumiseni SourceCon-tapahtumaan, joka on maailman johtava ehdokashankinnan konferenssi. Olin mukana sen suunnittelussa, edistämisessä ja markkinoinnissa sekä toimin juontajana ensimmäisinä vuosina. Palasin useita kertoja pääpuhujaksi ennen tapahtuman myymistä ja sen jälkeen. Siellä solmitut suhteet ovat olemassa yhä, ja olen ikuisesti kiitollinen ystävyyssuhteista ja uramahdollisuuksista, jotka ovat syntyneet yhteistyöni ansiosta.
Mikä on mielestäsi suurin haaste HR- ja henkilöstötoimintojen ammattilaisille seuraavien viiden vuoden aikana?
Henkilöstön osaamisen kehittäminen työtehtäviin, joita ei ole vielä keksitty.
Mikä on epäsuosituin mielipiteesi?
Kriittiseen rotuteoriaan perustuva monimuotoisuuskoulutus pitäisi kieltää. Se haittaa tiimien rakentamista, edistää vihamielistä työympäristöä ja palvelee ennen kaikkea hyveellisyydellään signaloivia HR-johtajia, jotka saattavat tarkoittaa hyvää tai eivät. Valitettavasti se ei katoa, koska sen avulla on ansaittavissa liikaa rahaa.
Tilaa aihealueidemme asiantuntijoiden sisältö suoraan sähköpostiisi tilaamalla uutiskirjeemme.
