Skip to main content

Aiemmin tänä vuonna toimitin noin 25 henkilöstöjohtajalle koulutusaloitetta koskevan sijoitetun pääoman tuottolaskelman, ja se toimi hämmästyttävän hyvin. Vaikka laskelma oli vain osa kymmenensivuisesta ehdotuksesta, jossa perusteltiin, miksi tämä aloite tulisi toteuttaa ehdottamallamme tavalla, se sai erinomaista palautetta ja vahvisti perustelujamme.

Sijoitetun pääoman tuotolla henkilöstöhallinnossa ei kuitenkaan ole kovin loistokasta historiaa. Latham & Whyte julkaisivat vuonna 1996 artikkelin nimeltä ”Hyötyanalyysin hyödyttömyys” (tässä yhteydessä hyötyanalyysi ja ROI tarkoittavat käytännössä samaa asiaa), ja artikkeli oli murskaava: he havaitsivat paitsi johdon vähäisen tuen ROI:lle myös sen, että ROI:n sisällyttäminen esitykseen irrotti johtajat laajemmasta ehdotuksesta. Rehellisyyden nimissä on kuitenkin todettava, ettei kukaan muu ole pystynyt toistamaan heidän tuloksiaan. Toisaalta kukaan – en minäkään, vaikka tein pro gradu -tutkielmani ROI:sta – ei ole oikeastaan pystynyt löytämään sille vahvaa tukea.

ROI esitetään tyypillisesti prosenttilukuna, joka osoittaa sijoitetun pääoman tuoton. Jos esimerkiksi investoit koulutukseen 30 000 dollaria, saat ensimmäisen vuoden aikana 150 prosentin sijoitetun pääoman tuoton. ROI:n yhteydessä esitetään joskus varsin vaikuttavia prosenttilukuja, mutta niitä tulee mielestäni tarkastella varoen. Laskelmia ei esimerkiksi ole suunniteltu ottamaan markkina- tai talousolosuhteita huomioon. Oma ongelmani oli kuitenkin se, ettei prosentuaalisen tuoton esittäminen julkishallinnon ympäristössä tuntunut järkevältä – julkishallinnossa rahaa tyypillisesti käytetään. Halusin silti sisällyttää ROI:n keskusteluun, joten muutin sen käytännönläheiseksi.

Continue Reading for Free

Create a free account to finish this article, plus get ongoing access to timely insights and practical resources.

Lyhyenä taustana koulutusaloitteelle: ehdotimme, että työntekijöille annettaisiin vuosittain tietty määrä aikaa työssä tapahtuvaan koulutukseen, kuten vertaisvetoiseen oppimiseen, tehtäväkiertoon, sijaisuuksiin ja muihin vastaaviin mahdollisuuksiin. Ehdotuksessa esihenkilöt saivat vapaasti tarjota työntekijöidensä tarpeisiin sopivia koulutusmahdollisuuksia. Joku saattoi esimerkiksi osallistua Excel-koulutukseen, opetella kokouspöytäkirjojen laatimista tai politiikkatekstien kirjoittamista tai harjoitella monia muita tehtäviä. Yhteistä kaikille oli aika, joten esitin ROI:n ajankäyttöön perustuvana nollatuloksen laskelmana. Ehdotuksessa esitimme, että työntekijät voisivat käyttää yhden viikon koulutukseen ja että koulutuksen kannattavuus saavutettaisiin, jos työntekijät pystyisivät tekemään 44 viikossa saman työn, jonka he aiemmin tekivät 46 viikossa (44 viikkoa edusti yhtä työvuotta, jossa lomat, arkipyhät ja muut vastaavat tekijät oli otettu huomioon). Työntekijöiden tuli siis olennaisesti kehittyä niin paljon, että he pystyivät saamaan enemmän työtä valmiiksi saman ajanjakson kuluessa.

Kuten edellä mainitsin, tämä lähestymistapa toimi erittäin hyvin. Mukana olleet ihmiset ymmärsivät käyttämämme mittarin – ajan – ja pystyivät tekemään perustellun päätöksen siitä, voisivatko lähiesihenkilöt tarjota koulutusta, jolla olisi näin suuri vaikutus.
Tyypillisesti koulutuksen sijoitetun pääoman tuottolaskelma näyttää tältä:

U = (N)(T)(dt)(SDy) –C

Monet eivät kuitenkaan oikein pysty yhdistämään tätä itseensä tai tunnistamaan sitä, ja kun alan puhua standardoidun normaalijakauman käyristä, ihmiset poistuvat huoneesta. Tärkeää ei kuitenkaan ollut laskelma vaan nollatulospisteen esittäminen. Jotta kustannus organisaatiolle olisi hyvin pieni, työntekijöiden on saatava yhden työvuoden aikana kaksi ylimääräistä työviikkoa vastaava työmäärä valmiiksi. Henkilöstöjohtajat ja heidän esihenkilönsä pystyvät käsittelemään tämän – siinä on järkeä.

Saamani vastaukset kannustivat minua suuresti, ja tulen käyttämään tätä lähestymistapaa uudelleen tulevaisuudessa. Vaikka tämän kirjoituksen tarkoituksena ei ole toimia oppaana, toivon sen tarjoavan koulutuksen alalla ROI:sta kiinnostuneille näkökulmia siihen, miten ROI voidaan muotoilla niin, että se saa enemmän kannatusta kuin ehkä aiemmin.