Onko johtamiskokemuksesta tulossa rasite?

Useimmat johtajat ajattelevat navigoivansa jälleen yhden murroksen aallon läpi. Sara Loncka väittää, että olemme tekemisissä jonkin paljon hämmentävämmän kanssa: epäjatkuvuuden. Vanhat oletukset eivät kaipaa vain hienosäätöä – ne ovat lakanneet toimimasta kokonaan. Aiempi kokemus, jonka varaan johtajat ovat rakentaneet itseluottamustaan koko uransa ajan, on yhtäkkiä paljon epäluotettavampi tulevaisuuden opas. Tämä synnyttää oudonlaista kitkaa: tiimit ponnistelevat yhä kovemmin tuttujen toimintamallien avulla samalla, kun maa heidän jalkojensa alla muuttaa hiljalleen muotoaan.

Tässä keskustelussa David Rice ja Sara purkavat sitä, miksi kokeneet johtajat ovat usein kaikkein haavoittuvimpia tällaisina hetkinä, miten organisaatiot jäävät asiantuntemuksensa vangiksi ja miksi strategian tulevaisuus näyttää vähemmän varmuudelta ja enemmän jatkuvalta tutkimiselta. He tarkastelevat myös kollektiivista älykkyyttä, oppimisagiliutta ja sitä, miksi työn uudelleensuunnittelu edellyttää johtajilta nykyään enemmän suunnittelijan kuin operatiivisen johtajan ajattelutapaa.

Mitä opit

  • Miksi epäjatkuvuus eroaa perustavanlaatuisesti murroksesta tai muutoksesta
  • Miten johtamisen asiantuntemuksesta voi nopean muutoksen aikana huomaamatta tulla rasite
  • Miksi monet tekoälyyn liittyvät muutoshankkeet tuntuvat jo vanhentuneilta
  • Miltä ”strateginen merkityksellistäminen” näyttää käytännössä
  • Miksi johtajien on lakattava tulkitsemasta kitkaa todisteeksi siitä, että heidän pitäisi ponnistella kovemmin
  • Miten kollektiivinen älykkyys eroaa perinteisestä yhteistyöstä
  • Miksi organisaatioiden on ehkä ajateltava lahjakkuutta, oppimista ja johtamisen kehittämisen malleja kokonaan uudelleen
  • Oppimisagiliuden, kokeilujen ja tutkivaan johtamiseen perustuvan johtamisen kasvava merkitys
  • Miksi tulevaisuuteen valmistautuneet organisaatiot palkitsevat sopeutumiskykyä varmuuden sijaan

Keskeiset opit

  • Epäjatkuvuus tarkoittaa, että kartta ei enää vastaa maastoa.
    Johtajat ovat tottuneet navigoimaan murroksessa. Epäjatkuvuus on erilainen ilmiö, koska aiemmin menestykseen johtaneet taustaoletukset eivät enää päde lainkaan.
  • Asiantuntemuksesta tulee vaarallista, kun se kovettuu varmuudeksi.
    Mitä kauemmin joku on saanut tunnustusta oikeassa olemisesta, sitä vaikeampaa hänen on käsitellä ajatuksiaan hypoteeseina eikä tosiasioina.
  • Useimmat organisaatiot sekoittavat edelleen kitkan toteutusongelmiin.
    Kun strategia takeltelee, johtajat vastaavat usein ponnistelemalla kovemmin – järjestämällä lisää yhteensovittamiskokouksia, panostamalla enemmän sidosryhmien hallintaan ja lisäämällä viestintää. Joskus kitka on kuitenkin merkki siitä, että koko lähestymistapa on vanhentunut.
  • Strategia on siirtymässä suunnittelusta kokeiluihin.
    Saran mukaan organisaatiot tarvitsevat vähemmän jäykkiä pitkän aikavälin suunnitelmia ja enemmän järjestelmiä, jotka perustuvat oletusten testaamiseen, signaalien keräämiseen ja nopeaan sopeutumiseen.
  • Kollektiivinen älykkyys ei ole sama asia kuin yhteistyö.
    Perinteinen yhteistyö tarkoittaa usein sitä, että asiantuntijat tuovat oman panoksensa siiloistaan. Kollektiivinen älykkyys perustuu jännitteisiin, ristiriitoihin ja näkökulmiin, jotka haastavat nykyiset oletukset.
  • Etulinjan työntekijät näkevät todellisuuden usein johtoa nopeammin.
    Ylin johto saattaa yhä toimia vanhentuneiden miellekarttojen varassa, kun taas työtä lähempänä olevat ihmiset sopeutuvat jo reaaliajassa muuttuviin olosuhteisiin.
  • Oppimisagiliudesta tulee arvokkaampaa kuin muuttumattomasta asiantuntemuksesta.
    Tulevaisuus suosii johtajia, jotka pystyvät jatkuvasti ajattelemaan tietämänsä uudelleen – eivät vain soveltamaan sitä, mikä toimi ennen.
  • Organisaatiot uudistavat johtamista reaaliajassa.
    Viimeisten kahden vuosikymmenen aikana rakennetut osaamismallit, urapolut ja johtamisen viitekehykset joutuvat tekoälyn, sukupolvimuutosten ja työtä koskevien muuttuvien odotusten koetukselle.
  • Johtajien on löydettävä muotoiluajattelu uudelleen.
    Jos itse työtä suunnitellaan uudelleen, johtajien on ymmärrettävä järjestelmien, työnkulkujen ja ihmisen käyttäytymisen taustalla olevat periaatteet – ei vain operatiivista tehokkuutta.

Luvut

  • 00:00 — Epäjatkuvuuden määrittely
  • 02:12 — Kun mentaaliset mallit murtuvat
  • 04:00 — Asiantuntemuksen ansa
  • 07:31 — Miksi tekoälystrategiat epäonnistuvat nopeasti
  • 09:24 — Oppimisagiliteetti
  • 12:34 — Strategian uudelleenarviointi
  • 16:28 — Kollektiivinen älykkyys
  • 20:09 — Osaajamallit ovat muuttumassa
  • 21:14 — Mitä johtajien tulisi lopettaa
  • 24:42 — Yhteisön tarve
  • 26:52 — Johtamisen kehittäminen muuttuu
  • 27:32 — Oppisopimuskoulutus ja toimintojen välinen oppiminen
  • 31:15 — Johtajat suunnittelijoina
  • 33:12 — Lopuksi

Tutustu vieraaseemme

Sara Loncka on Experience Instituten toimitusjohtaja ja NYU Sternin ulkoisen neuvottelukunnan jäsen. Hän auttaa muovaamaan oppimisen, työvoiman kehittämisen ja kokemuksellisen koulutuksen tulevaisuutta. Korkeakoulutuksen innovaatioihin, organisaatiostrategiaan ja johtamisen kehittämiseen ulottuvan taustansa ansiosta Sara on omistautunut ajattelemaan uudelleen sitä, miten ihmiset rakentavat merkityksellistä uraa soveltavan oppimisen ja tosielämän kokemusten kautta. Hän on tunnustettu tulevaisuuden työelämän, ihmiskeskeisen johtamisen ja elinikäisen oppimisen asiantuntija, joka auttaa organisaatioita ja instituutioita kuromaan umpeen koulutuksen ja muuttuvien työelämän tarpeiden välistä kuilua.

You may also like