Skip to main content

Lakkaa kysymästä ”miksi minua ei huvita tehdä töitä?” ja ala kysyä ”mitä tarvitsen tehdäkseni parhaani työssäni?”

Saavut töihin. Istut tuolillasi, mutta siinäpä se sitten onkin. Inspiraation, luovuuden ja yrittämisen osalta voisit yhtä hyvin olla poissa.

Koska olet ylisuoriutuja, teet vain vähimmäisvaatimuksen verran. Olet niin hyvä, että jos et kerro heille, useimmat ihmiset eivät edes huomaa sinun kamppailevan työssäsi.

Continue Reading for Free

Create a free account to finish this article, plus get ongoing access to timely insights and practical resources.

Luulit, että kyse oli ohimenevästä vaiheesta. Painoit pääsi alas ja jatkoit eteenpäin. Koska juuri niin sinä toimit – jatkat sinnikkäästi. Päivittäinen puurtaminen on tuttua. Itse asiassa ennen sait siitä lohtua. Olet sitä, mitä teet. Ja teet sen hyvin, joten saat puurtamisesta vahvistusta.

Mutta raskas työtaakka ei ole helpottanut, ja nyt sinun on vaikea tuntea tekeväsi merkityksellistä työtä.

On aika muuttaa kysymystä. Lakkaa tarkastelemasta puutetta – motivaation, intohimon ja energian menetystä – ja ala tarkastella sitä, mitä sinulla on. Mikä tukee sinua tekemään parhaasi työssäsi?

Omaksuaksesi tämän uuden näkökulman kysy itseltäsi kolme kysymystä:

  1. Miltä haluan tuntea elämäni lopussa?
  2. Liikunko lähemmäs tuota tunnetta?
  3. Olenko kiinnostuneempi kasvusta ja täyttymyksestä vai mukavuudesta ja joukkoon sopeutumisesta?

Tunne – tämä on tavoite.

Päätä nyt, miltä haluat tuntea elämäsi lopussa. Suuntaa päätöksesi siihen, mikä synnyttää sinussa tämän tunteen.

Tutkimukset vahvistavat, että jos menestyksesi perustuu ulkoisiin odotuksiin eikä itse määrittelemiisi toiveisiin, tyydytyksen löytäminen on sinulle vaikeaa.

Jos nykyinen työsi ja menestyksesi perustuvat suorituskeskeisyyteen, jossa asetat tavoitteita saavuttaaksesi sen, mitä sinulta odotetaan, sen sijaan että tavoittelisit sitä, mikä saa sinut tuntemaan itsesi eläväksi, sinun on suunnattava ajattelusi uudelleen löytääksesi etsimäsi täyttymyksen ja motivaation.

Aloita selvittämällä, miltä haluat tuntea elämäsi lopussa. Kun olet kuolinvuoteellasi ja katsot elämääsi taaksepäin, toivotko käyttäneesi enemmän aikaa siihen, mitä teet parhaillasi?

Jos vastaus on kaikuva ”Ei!”, päätä sitten tietoisesti, millaisen tunteen haluat kokea maatessasi siellä viimeisinä hetkinäsi. Käytä tuota tunnetta sitten linssinä, joka auttaa sinua tekemään päätöksiä, jotka vievät sinua kohti tuota tunnetta.

Ajan mittaan pienet päätökset, jotka kunnioittavat tuota tunnetta, kasaantuvat ja vievät sinut sinne, missä haluat olla. Älä siis aliarvioi arkisten päätösten voimaa. Halutun lopputuloksen saavuttaminen löytyy elämän tavallisista hetkistä.

Kun olet tunnistanut, miltä haluat tuntea, ota tämä strategia käyttöön nimeämällä tuo tunne tavoitteeksi. Nimeä sitten kaikki nykyiset tavoitteesi uudelleen strategioiksi. Tarkista sen jälkeen, vievätkö strategiasi sinua lähemmäs tavoitettasi.

Jos nykyinen suunnitelmasi ei vie sinua kohti tuota tunnetta, sinun on muokattava lähestymistapaasi. Lue seuraava osio ja tutustu tarkemmin siihen, miltä se voisi näyttää seuraavassa osiossa.

Jos vastaus kuolinvuoteellasi on kyllä ja haluaisit käyttää enemmän aikaa siihen, mitä teet parhaillasi, kohtaamasi motivaatio-ongelmat liittyvät todennäköisesti vähemmän velvollisuudentuntoon ja enemmän välittömän ympäristösi muuttujiin.

Pysähdy kuulostelemaan itseäsi. Milloin viimeksi olit yhteydessä merkitykseesi – siihen suurempaan kokonaisuuteen, jota kohti työskentelet? Kuinka tunnustetuksi koet itsesi? Miten sinulla menee, ja kuinka hyvin mittaat oman panoksesi? Antaako lähestymistapasi sinulle tilaa ensimmäisille oppimisyrityksille (FAIL)?

Vaikka olisit oikealla tiellä, motivaation tunteesi saattaa vaihdella muuttuvan tilanteesi mukaan. 

Säilyttääksesi inspiraation, luovuuden ja tahdonvoiman sinun on tunnettava yhteys siihen, miksi teet asioita, omaan olemassaolon tarkoitukseesi. Käytä aikaa työsi hahmottamiseen osana suurempaa kokonaisuutta. Kytkeydy visioosi – mitä kohti työskentelet?

Kysy itseltäsi, tunnetko olevasi tärkeä ja pystytkö konkreettisesti osoittamaan saamaasi tunnustusta. Onko sen välillä, mitä annat, ja sen välillä, kuinka arvostetuksi tunnet itsesi, epätasapainoa? Mitä voit tehdä saattaaksesi nämä tasapainoon?

Koska et voi muuttaa muita ihmisiä, sinun vastuullasi on asettaa rajat, jotka auttavat sinua suojelemaan aikaasi ja energiaasi. Sen sijaan että odottaisit jonkun huomaavan panoksesi, sinun on puhuttava asiasta ja ilmaistava tarpeesi saada tunnustusta.

Jos tunnet, ettet ole riittävän hyvä, mikä ruokkii tuota mielessäsi pyörivää kertomusta? Onko kyse kohtaamasi työn määrästä ja siitä, että hallintosi ei tue sinua? Ehkä huomaat katselevasi valtavaa tehtävälistaa ja tuntevasi, ettet saa koskaan kaikkea tehtyä. Tai lähdet toimistolta ja käyt kohtaamisia mielessäsi uudelleen läpi keskittyen siihen, miten sinun olisi pitänyt tehdä tämä tai tuo toisin?

Muuta kertomusta pohtimalla, missä onnistuit ja mikä meni hyvin. Tarkastele edistymistäsi viime kuukausien ajalta sen sijaan, että tuijottaisit loputonta tehtävälistaasi. Vaienna sisäinen kriitikkosi lempeydellä.

Näkökulma, jossa et tunne elämälläsi olevan tarkoitusta, et pysty antamaan panostasi ja epäonnistut jatkuvasti, saa sinut jäämään sänkyyn peitto korviesi yli vedettynä. Jos haluat muuttaa motivaatiosi suuntaa, muuta ajattelutapaasi.

Polku

Tunteiden muuttaminen konkreettisiksi toimiksi voi tuntua ylivoimaiselta. Jos nykyinen suuntasi ei johda siihen tunteeseen, jota eniten haluat tuntea, mitä teet seuraavaksi? Miten alat tehdä valintoja sen perusteella, miltä haluat tuntea?

Ehkä aiemmin oivalsit, että haluat tuntea itsesi voimakkaaksi, mutta jos tarkastelet viimeaikaisia päätöksiäsi tämän näkökulman kautta, huomaat voimattomuuden tunteen ulottuvan työelämää laajemmalle.

Se on ymmärrettävää, sillä olet viime aikoina huomannut motivaation puutteesi ilmenevän välinpitämättömyytenä tai kaunana ystävyyssuhteissa, perheen kanssa ja myös intohimoa tuovissa projekteissasi.

Kun alat ymmärtää suoritusorientoituneen elämän laajuutta – elämän, jossa tavoitteiden ja tekemisen tunneli ei koskaan pääty – voi olla vaikeaa suunnata uudelleen kohti mestaruuteen tähtäävää lähestymistapaa, jossa tavoitteena on tunne ja tekeminen on yksinkertaisesti olemista.

Se aukko, jonka ”väärään suuntaan orientoituminen” voi jättää, saattaa vaikeuttaa sen tietämistä, mistä aloittaa lähestyäkseen haluamaansa tunnetta. Se voi myös jättää turhuuden tunteen: kaikki tähänastinen tekemisesi on vienyt sinua kauemmas tunteesta, jota haluat.

Rauhoitu: nykyisessä suuntautumisessasi kaikella tekemälläsi on arvoa. Olet tarvinnut niitä oppeja ja viestejä päästäksesi tähän hetkeen. Uudelleen suuntaaminen tarkoittaa yksinkertaisesti suunnan muuttamista, ei alusta aloittamista.

Ottaaksesi tämän lähestymistavan käyttöön, aloita pienistä tämän hetken jälkeen eteen tulevista päätöksistä. Harjoittele sellaisten vaihtoehtojen valitsemista, jotka vievät sinua kohti sitä, miltä haluat tuntea.

Se voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että sanot ystävällesi ei illallisesta suojellaksesi omaa aikaasi sen sijaan, että tuntisit velvollisuudeksesi hyväksyä kutsun.

Se voi myös tarkoittaa kyllä-sanan sanomista illalliselle, vaikka lähteminen olisi vaikeaa, koska yhteys on se tunne, jota haluat lopulta kokea enemmän.

Kuten yllä olevassa esimerkissä, oikeita tai vääriä valintoja ei ole; on vain vaihtoehtoja, jotka vievät sinua lähemmäs tavoitettasi tai kauemmas siitä.

Jokainen valinta riippuu tunteesta, jota yrität vahvistaa, sekä tähän asti noudattamistasi toimintamalleista.

Kun seuraavan kerran kohtaat merkittävän päätöksen, tee tavallinen hyötyjen ja haittojen listasi, mutta tarkastele sitä sitten tämän näkökulman kautta.

Jos toimit suoritusorientoituneesti ja kaikki merkit viittaavat siihen, että sinun pitäisi edetä, tämä näkökulma antaa sinulle hyvin erilaisen käsityksen siitä, miten tämä päätös vaikuttaa elämäsi muotoutumiseen.

Jos tietäisit etukäteen, että kyseessä on sosiaalisesti hyväksytty valinta, joka täyttää kaikki vaatimukset mutta vie sinua kauemmas siitä, miltä haluat tuntea, miten se vaikuttaisi päätökseesi?

Suunnan muuttaminen, siirtyminen kohti sitä, mitä haluat enemmän, ja pois siitä, mitä sinun ”pitäisi” tehdä, tuntuu yleensä riskialttiilta.

Saatat huomata pohtivasi, mitä muut ajattelevat uusista valinnoistasi. Jos näin on, muistuta itseäsi siitä, etteivät he ole kuolinvuoteellasi. He eivät ole niitä, jotka joutuvat katsomaan katumusta silmästä silmään.

Epämukavuus – laajenna ja syvennä mukavuusaluettasi, jotta pystyt sietämään muutoksen riskin

Se, kuinka usein ja kuinka kauas poistut mukavuusalueeltasi, vaikuttaa siihen, kuinka riskialttiilta suunnan muuttaminen tuntuu. 

Jos kokeilet uusia ruokia, istut tuntemattomien ihmisryhmien kanssa, opettelet uusia kieliä, olet kohdannut vastoinkäymisiä ja sinulla on vaihteleva aikataulu, uuden tai erilaisen valitseminen on lähempänä mukavuusaluettasi. 

Mukavuusalueellasi on sekä syvyyttä että laajuutta, joten uudet asiat tuntuvat tutummilta. Vaikeat asiat tuntuvat vähemmän hankalilta.

mukavuusalue verrattuna elämään -kuva

Jos muistutus siitä, että sinä olet vastuussa elämästäsi, ei auta ja jatkat sosiaalista hyväksyntää vastaavien päätösten tekemistä – päätösten, jotka saavat sinut tuntemaan, ettei sinulla ole vaihtoehtoja – tarkastele, miten voisit laajentaa mukavuusaluettasi pienentääksesi riskin tunnetta.

Parasympaattinen hermostosi – järjestelmä, jossa oppimiseen liittyvät hermoverkostot sijaitsevat – kytkeytyy pois päältä, kun olet stressaantunut.

Kun olet liian kaukana mukavuusalueesi ulkopuolella ja se aiheuttaa sinulle stressiä, sinun on fysiologisesti vaikeaa tehdä kasvuun johtavaa valintaa.

Jälleen kerran, päivittäiset arkiset valinnat ovat se paikka, josta aloitat käytäntöönpanoprosessin.

Harjoittele pienten asioiden aiheuttaman epämukavuuden kanssa olemista laajentaaksesi ja vahvistaaksesi mukavuusaluettasi. 

Kokeile sitä. Valitse vastustaa silloin, kun et yleensä vastustaisi. Päätä pysähtyä hetkeksi silloin, kun tavallisesti syöksyisit suoraan toimintaan. 

Aloita sen sijaan, että lykkäisit asioita, kunnes määräaika menee ohi. Tee se vain nähdäksesi, miten se vaikuttaa kykyysi valita se, mitä haluat, sen sijaan että valitsisit sen, mitä sinun pitäisi tehdä. 

Arvioi sitten, kuinka motivoituneeksi tunnet itsesi kunkin valinnan kohdalla ja kokonaisuutena.