Todellinen työ on nyt energian, ei tuottavuuden, hallintaa

David Rice: Työskentelet kovemmin kuin koskaan aiemmin. Pidempiä työpäiviä, enemmän kokouksia, muka parempia työkaluja, ja jostain syystä saat aikaan huonompia tuloksia. Viisi vuotta sitten ahkerointi toimi. Se erotti sinut muista. Panostus vastasi arvoa. Nyt mitä enemmän ponnistelet, sitä uupuneemmaksi tulet ja sitä vähemmän se todella vie asioita eteenpäin. Kyse ei ole työuupumuksesta. Kyse on perustavanlaatuisesta muutoksesta siinä, mikä tuottaa arvoa työssä.

Tämän päivän vieraana on Lena Thompson. Hän on entinen järjestelmäanalyytikko, josta on tullut johtamiskonsultti, ja hän aikoo kertoa sinulle jotain, mikä saattaa tuntua hieman epämukavalta: tekoäly pystyy käsittelemään logiikkaa nopeammin kuin sinä koskaan pystyt. Kaikki se ongelmanratkaisu ja strateginen ajattelu, jonka parissa uurastat, muuttuu hyödykkeeksi. Se, mihin tekoäly ei pysty, on tunne-energian hallinta, ja juuri se on nyt todellista työtä.

Neurotiede osoittaa, että kun toimit turhautumisesta, ylivoimaisuuden tunteesta tai pelosta käsin – nämä ovat tunteita, joita monet johtajat kokevat päivittäin – aivosi sulkevat kirjaimellisesti luovuudesta, innovoinnista ja pitkän aikavälin ajattelusta vastaavat hermoradat. Saat edelleen asioita tehtyä, mutta olet lukkiutunut putkinäköön. Reagoit ennakoimisen sijaan. Tänään käsittelemme siis sitä, miksi tunne-energia on tila, josta käsin luomme, ei tuottavuus.

Käsittelemme erityisen työkalun, jonka Lena opetti Zimbabwessa ministereille ja joka säästää heiltä päiviä, ellei jopa viikkoja, päätösten vatvomiselta. Käsittelemme sitä, miten käsittelemättömät tunteet synnyttävät tukoksia, jotka lopulta ilmenevät romahduksina, sekä tunteiden uudelleenkehystämisen tekniikkaa korkean panoksen tilanteisiin, kuten irtisanomisiin ja organisaatiomuutoksiin. Ihmiset eivät nimittäin kuuntele sanojasi, vaan reagoivat energiaasi.

Olen David Rice. Tämä on People Managing People. Jos olet huomannut, että ponnistelu lakkasi erottamasta sinua muista ja lakkasi toimimasta jossain vaiheessa, tämä keskustelu selittää tarkalleen miksi – ja mitä sen sijaan kannattaa tehdä. Aloitetaan.

Tervetuloa, Lena. Hienoa saada sinut ohjelmaan.

Lena Thompson: Kiitos paljon, David. Kiitos kutsusta.

David Rice: Ehdottomasti. Puhumme tänään tunne-energiasta työssä, ja kun sanoit aiemmin, että todellinen työ – se asia, jota itse syöt, hengität ja opetat – on energiaa, et tuottavuutta, tarkoititko sitä?

Se ei ole tuotosta. Myös tunne-energiaa. Voitko siis kuvata, miltä se näyttää työympäristössä? Luulen, että jotkut ihmiset suhtautuvat työpaikan tunteisiin kielteisesti.

Lena Thompson: Ensimmäiseksi on todella tärkeää ymmärtää, mitä tunne on, sillä tunteen voi kirjaimellisesti ajatella olevan liikkeessä olevaa energiaa.

Jotkin tunteistamme sisältävät paljon energiaa, kuten uteliaisuus, ilo, kiitollisuus, myötätunto ja empatia. Toiset taas sisältävät vähän energiaa, kuten kauna, viha, turhautuminen, pelko ja kärsimättömyys. Kun koet näitä matalan energiatason tunteita, aivosi ja kehosi reagoivat aivan kuin olisit uhattuna.

Se aktivoi hermostosi ja kortisolin. Aivojesi luovuudesta, tehokkuudesta ja pitkän aikavälin suunnittelusta vastaava osa muuttuu vähemmän tehokkaaksi. Toisin sanoen, kun koemme päivän aikana työssä tavallisia tunteita – kun olemme turhautuneita tai ylivoimaisia – kehomme alkaa asettaa turvallisuuden ja suojautumisen luovuuden edelle.

Saamme edelleen asioita tehtyä, mutta lukkiudumme ikään kuin putkinäköön ja muutumme ennakoivien sijaan reaktiivisiksi. Kun taas koemme korkean energiatason tunteita, huomiomme laajenee. Se aktivoi aivoissamme luovuudesta, innovoinnista ja ongelmanratkaisusta vastaavia hermoratoja – uteliaisuuden, ilon, kiitollisuuden ja niin edelleen.

Ne laajentavat ajattelutapaamme ja avaavat meidät mahdollisuuksille ja tilaisuuksille, joita emme näe matalan energiatason tunteissa. Työympäristössä mukanamme tuoma tunne-energia määrittää siis kirjaimellisesti ajattelumme laadun, vuorovaikutuksemme laadun, keskustelujemme laadun ja jopa fyysisen ja henkisen terveytemme.

Ihmiset, jotka todella ymmärtävät, miten tunne-energiaa hallitaan, säädellään ja hyödynnetään, tekevät jatkuvasti parempia päätöksiä. He suoriutuvat paremmin paineen alla. Se edistää tietenkin myös terveempiä työympäristöjä.

David Rice: Kun työskentelin omantyyppisessäni tehtävässä toimittajana, ajattelin aina, että energia on tila, josta käsin luomme.

Siitä syntyy lopputuotteemme, eikö niin? Tuottavuus on tavallaan kaiken seuraus. Energia on ikään kuin virtauksen syy ja juuri. Jos olet kielteisessä tilassa, sillä ei ole väliä, käytätkö tekoälyä tai ohjaatko sitä edelleen – sinä olet silti hallinnassa.

Jos energiasi on kielteistä, lopputuloksena on usein ala-arvoinen tuote tai tuote, jota et oikeastaan halua jakaa. Johtajien on muistettava tämäkin. Teknologiaa voi konsultoida tai se voi toimia avustajana, mutta molemmat reagoivat siihen, mitä itse tuot tilanteeseen.

Voitko antaa esimerkin johtajasta, jonka tunne-energian olet nähnyt muuttavan tilanteen koko dynamiikan hänen tiiminsä kannalta?

Lena Thompson: Olin viime vuonna työpajassa Zimbabwessa, muistaakseni Zimbabwen kansallisessa teräsyhdistyksessä. Mukana oli siis ministereitä ja erittäin korkean tason ammattilaisia.

Työpajan aiheena oli tunteiden säätely ja se, miten se johtaa parempaan päätöksentekoon. Näytin heille, että päätöksiä voi tehdä logiikan kautta, mikä johtaa vatvomiseen, ylivoimaisuuden tunteeseen ja ahdistukseen, etenkin jos päätös on todella tärkeä. Toinen tapa on tehdä päätös tunne-energiaa säätelemällä.

Teimme pienen harjoituksen. Yksi osallistujista oli koko tapahtuman järjestäjä. Heti kun osuuteni päättyi, hän suorastaan juoksi ulos – innostuneena – ja sanoi: ”Puhun kanssasi myöhemmin.” Myöhemmin järjestimme tapahtuman, ja hän tuli luokseni ja sanoi, että vain tämän yhden pienen harjoituksen oppiminen säästi häneltä päiviä, ellei viikkoja, jotka hän olisi muuten käyttänyt ajatustensa vankina ja eri ideoiden jatkuvaan läpikäymiseen.

Hän pysähtyi ja käytti työkalua, jonka olin antanut heille, siirtyäkseen kokemastaan ylivoimaisuuden tunteesta – hänen piti tehdä päätös nopeasti – toiseen tunnetilaan. Se avasi hänen ajattelunsa. Tiedät varmaan tunteen: keskityt ongelmaan, turhaudut täysin ja luovutat. Sitten käyt kävelyllä, ehkä juot lasin viiniä, ja yhtäkkiä ajattelet: ”Siinä se on.”

Sen voi tehdä tarvittaessa yksinkertaisesti siirtämällä tunne-energiaansa.

David Rice: Hyvä, että mainitsit logiikan, sillä itse jään usein jumiin logiikkaan. Tuntuu, että vastaus on siellä ja tiedän sen. Se on kuin matemaattinen yhtälö, jonka voin ratkaista.

Asiat eivät kuitenkaan aina ole niin yksinkertaisia. Minusta tuntuu, että monet johtajat yrittävät yhä rakentaa tekoälyn tulevaisuutta vanhan sääntökirjan avulla: enemmän logiikkaa, enemmän ahkerointia ja enemmän ongelmanratkaisua. Se ei kuitenkaan toimi tässä vaiheessa. Väittäisin, että kehityssuunta tarjoaa ihmisille enemmän mahdollisuuksia tasapainottaa elämää ja työtä.

Oletko samaa mieltä?

Lena Thompson: Kyllä. Einstein taisi sanoa, että hulluuden määritelmä on yrittää ratkaista sama ongelma samalla ajattelun tasolla, jolla se luotiin. Juuri sitä teemme, koska elämä muuttuu jatkuvasti nopeammaksi ja monimutkaisemmaksi.

Elämme eri aikakautta, halusimme myöntää sen tai emme. Asiat, jotka toimivat vielä viisi vuotta sitten, eivät yksinkertaisesti enää toimi. Ehkä olet itse tai kanssasi työskentelevät ihmiset huomanneet, että joskus mitä enemmän asiaan panostaa, sitä huonommin se toimii.

Ponnistelu lakkaa toimimasta. Mitä enemmän painostamme itseämme, ahkeroimme ja uurastamme, sitä uupuneempia olemme. Viisi vuotta sitten se saattoi toimia. Nyt ei enää. Se ei tapahdu sattumalta. Elämä pyytää meitä yksinkertaisesti nousemaan uudelle tasolle.

Johtamaan itsetuntemuksesta ja tunneälystä käsin, tekemään tilaa sille, että voimme todella yhdistyä uudelleen siihen, keitä olemme, ja luomaan saman tilan myös muille. Tekoäly ei tietenkään voi tehdä sitä puolestamme. Rakastan tekoälyä, eikä minulla ole mitään sitä vastaan. Käytän sitä sisällön tuottamiseen, puheenvuorojen kirjoittamiseen ja niin edelleen.

Se on erinomainen tietojen analysoinnissa ja aikatauluttamisessa, mutta se ei korvaa energiaamme, sisäistä energiaamme, arvostelukykyämme tai tunneälyämme. Siksi itsetuntemus ja itsensä johtaminen ovat niin tärkeitä. On ymmärrettävä, kuka on, miksi käyttäytyy tietyllä tavalla, miksi tekee tiettyjä valintoja ja miksi reagoi tiettyihin ihmisiin.

On ymmärrettävä myös omat perustarpeensa ja se, miten ne täytetään. Kun johdat tietoisesta tilasta käsin, tekoälystä tulee työkalu, joka vahvistaa potentiaaliasi sen sijaan, että se korvaisi sen.

Ilman tuota tietoisuutta voi näyttää siltä, että tekoälyllä on kaikki vastaukset.

David Rice: Se on kiinnostavaa. Tekoäly käsittelee logiikkaa paljon meitä nopeammin. Toisaalta se voi vapauttaa meidät loogisesta ajattelusta, mutta olen huolissani siitä, että saatamme menettää kyseisen taidon osittain. Logiikka ja ahkerointi ovat tavallaan valuuttaa, jota käytetään niukkuuden aikana.

Se on järkevää, kun tarvitaan ponnisteluja ja panostus vastaa arvoa. Tulevaisuudessa panostuksen on kuitenkin oltava paremmin linjassa. Linjakkuus on todellinen arvo. Tekoäly näyttää ohjaavan meitä siihen, eikä jatkuva ahkerointi välttämättä enää kuulu kuvaan.

Kun osa loogisesta ajattelusta jää pois, jäljelle jää tunne- ja intuitiivinen taso: kykysi improvisoida, valita ja saada asiat toimimaan. Uskon, että se määrittää jatkossa suuren osan menestyksestä.

Lena Thompson: Niin, kyky kääntää suuntaa, ottaa harkittuja riskejä, luottaa omaan arvioonsa – ja tekoäly säästää tietenkin valtavasti aikaa, mikä on hienoa.

Ilman intuitiota ja itsetuntemusta hautaisimme tuon vapaa-ajan kuitenkin lisätyöhön. Emme tietäisi, mitä sillä tekisimme. Menisimme vain eteenpäin ja sanoisimme, että vapaa-aikaa on liikaa ja tämäkin pitäisi tehdä. Se pitää meidät samassa kehässä. Itsetuntemus antaa vapautta ja tekoäly kapasiteettia.

Yhdessä ne todella vahvistavat vaikutustamme. Molempien on kuitenkin opittava toimimaan rinnakkain, ja logiikalle on tietenkin paikkansa. En koskaan väitä, ettei logiikalla olisi paikkaa. Se on erinomainen tiettyjen tehtävien suorittamisessa.

Logiikka ei kuitenkaan välitä tästä hetkestä eikä tiedä tulevaisuudesta mitään. Sillä on vain aiemmat kokemuksemme. Kun yrität luoda jotain uutta tai siirtyä paikkaan, jossa et ole ennen ollut, logiikka ei pysty laajentumaan tarpeeksi pitkälle.

Silloin tarvitsemme sisäistä ohjausta. Kun yritämme ratkaista kaiken logiikan avulla, katkaisemme yhteytemme itseemme ja päädymme ponnistelemaan. Ponnistelu ei synny linjakkuudesta vaan ahkeroinnista, ja se on aivan erilaista energiaa.

David Rice: Olen samaa mieltä.

On paljon arvoa siinä, että tutkii asioita eikä perusta kaikkea aiemmin tapahtuneeseen tai jo tehtyyn. Uskon, että uramme kehittyvät jatkossa juuri tällä tavoin. Puhuimme ennen ohjelmaa siitä, että annamme tekoälylle liikaa valtaa, koska olemme irtautuneet itsestämme.

Se on suuri väite, mutta uskon sen olevan totta. Miltä tuo irtautuminen näyttää tosielämän jokapäiväisessä työpaikkakäyttäytymisessä?

Lena Thompson: Nuoresta lähtien meille opetetaan suorittamista ja muiden odotusten täyttämistä. Opimme asettamaan muiden tarpeet ja onnellisuuden omiemme edelle. Jos et tee vanhempiasi onnellisiksi ja ylpeiksi, olet itsekäs ja sinussa on jotain vialla.

Opimme, että kaikki on ansaittava. Opimme piilottamaan unelmamme, halumme ja tavoitteemme. Tyydymme ja teemme kompromisseja. Emme halua ärsyttää muita tai vaikuttaa liian tarvitsevilta. Se irrottaa meidät todellisesta luonnostamme, koska yhteiskunta ohjelmoi meitä niin.

Se, että todellinen minämme ja ulospäin esittämämme minä ovat ristiriidassa, luo epäilyä, turhautumista ja uupumusta. Siitä tulee oletustapamme toimia. Työssä se voi näkyä esimerkiksi liiallisena riippuvuutena muiden avusta tai tekoälystä, koska emme luota omaan sisäiseen arvioomme.

Hiljattain näin tutkimuksen automaatiovääristymästä. Se osoitti, että kun ihmiset ovat epävarmoja omasta arviostaan eivätkä luota itseensä, he tukeutuvat liikaa tekoälyyn, vaikka alitajuisesti tietäisivät voivansa tehdä parempia päätöksiä.

Tutkimus osoitti myös, että kun luovuutta vaativissa tehtävissä luotetaan tekoälyyn, ajattelu kapenee ja ongelmanratkaisu- sekä luovuustaidot heikkenevät. Kun irtaudumme arvoistamme, unelmistamme, tavoitteistamme ja intohimostamme, tekoälystä tulee työkalun sijasta kainalosauva ja alamme valita sen, mikä tuntuu turvalliselta, ennakoitavalta ja tutulta.

Työ voi tulla tehdyksi, mutta emme kasva tai kehity ihmisinä emmekä laajenna tietoisuuttamme. Kasvu ei tapahdu tutussa ja turvallisessa ympäristössä. Se tapahtuu, kun otamme riskejä, teemme virheitä, epäonnistumme, kannamme vastuun ja opimme – ja teemme sen uudelleen.

David Rice: Näen ihmisten pyytävän tekoälyä päättämään asioista, jotka aiemmin vaativat paljon itsetutkiskelua. Ulkoistamme intuitiomme, koska epävarmuuden kanssa eläminen ja päätöksen tekeminen on epämukavaa. Se kuuluu johtamiseen, mutta emme ole koskaan olleet erityisen tyytyväisiä vain siihen, mikä tuntuu mukavalta.

Puhumme tekoälyn linjakkuudesta, mutta tunneperäinen linjakkuus on yhtä tärkeää. Jos olen sisäisesti ristiriidassa, nojaan liikaa ulkoisiin työkaluihin enkä pysty kunnolla tulkitsemaan niiden antia. Onko tämä yhteys uusi? Paljastiko tekoäly jotain, mikä oli jo olemassa?

Lena Thompson: En usko sen olevan uutta. Aiemmin etsit vastauksia ympäriltäsi, ehkä muilta ihmisiltä. Seurasit ystäviäsi, menit baariin, joit liikaa olutta ja kerroit vaikeuksistasi jollekin.

Emme vain enää lähde ulos yhtä paljon, joten tekoälystä tuli paras ystävämme. Ihmiset on ohjelmoitu etsimään vastauksia ja ratkaisuja itsensä ulkopuolelta, vaikka useimmat vastaukset ovat jo meissä. En tarkoita, ettemme koskaan tarvitsisi apua. Joskus asioista pitää puhua tai ne pitää kirjoittaa auki selkeyden saavuttamiseksi.

Lopulta me kuitenkin itse tiedämme, mikä sopii meille ja mikä ei. Tätä erottelukykyä ei voi ulkoistaa kenellekään.

David Rice: Puhuit tarkoituksellisesta tekemättömyydestä, joka on vastoin kaikkea, mitä meille opetetaan tehokkuudesta työelämässä.

Miksi se tuntuu erityisen uhkaavalta johtajista? Miten he voisivat hieman laskea suojauksiaan?

Lena Thompson: Sanon aina, että kun hidastat fyysisesti, nopeutat asioita energeettisesti. Energia on korkein valuuttasi ja avain elämään. Kun sinulla on enemmän energiaa, sinulla on enemmän selkeyttä ja tietoisuutta.

Kun et hidasta, juokset jatkuvasti ylikierroksilla. Elämä ei reagoi kiireeseemme tai ponnisteluihimme, vaan energiaan ja tietoisuuteen, jonka tuomme tilanteeseen. Kun hidastamme fyysisesti, alamme tuottaa enemmän sisäistä energiaa, ja tietoisuutemme laajenee.

Tietoisuus ja energia ovat keskenään vaihdettavissa. Neurotiede on osoittanut, että hidastaminen aktivoi luovuudesta, innovoinnista ja tunteiden säätelystä vastaavia aivojen osia.

Ajattele, että astut kymmenkerroksiseen rakennukseen. Ensimmäisessä kerroksessa huomaat ehkä leikkipuiston, roskakatokset ja autot. Viidenteen kerrokseen noustessasi horisonttisi laajenee: näet joen, puiston ja ehkä kirkon. Mitä ylemmäs nouset, sitä enemmän näet. Tietoisuutemme toimii samoin.

Voimme laajentaa sitä vain sisäisen energian avulla. Kun tietoisuus laajenee, alamme nähdä tilaisuuksia, mahdollisuuksia ja luovia ideoita, joita emme aiemmin huomanneet. Intuitiiviset aistimme tuovat meille ajatuksia, joiden kohdalla saatamme sanoa: ”Vau, en ole koskaan ajatellut tuota.” Hidastaminen mahdollistaa sen.

Jos olemme aina kiireisiä, toistamme samoja päätöksiä, reaktioita ja toimintamalleja. Elämme tiedostamattomasti: päivä vain toistaa menneisyyttä. Liikumme, mutta emme kehity.

Hidastaminen tuntuu uhkaavalta, koska se on vierasta, ei siksi, että se olisi vaarallista. Aivojen ensisijainen tehtävä on pitää meidät turvassa. Se ei halua meidän kasvavan tai olevan onnellisia, vaan mukavia ja turvassa. Kaiken uuden se merkitsee vaaraksi.

Siksi epämukavuuteen on nojauduttava. Se on kuin lihaksen harjoittamista. Meidän on kasvatettava kykyämme kestää enemmän painetta, menestystä, rakkautta ja kaikkea muuta. Kapasiteettia ei voi laajentaa ilman epämukavuutta.

David Rice: Ajatus tarkoituksellisesta tekemättömyydestä on kuin tietokoneen välimuistin tyhjentäminen. Se täytyy tehdä aika ajoin, jotta kaikki toimii sujuvasti. Johtajille se on vaikeaa, koska he ajattelevat helposti, että paikallaanolo merkitsee laiskuutta.

Se ei ole totta. Monet taiteen ja tieteen läpimurrot ovat syntyneet tauon tai asioille annetun tilan aikana. Tekemättömyys on joskus vaikeinta tekemistä. Monien on nykyään vaikea olla paikoillaan, koska meidät on opetettu olemaan jatkuvasti aktiivisia. Hermosto täytyy välillä palauttaa.

Mikä olisi ensimmäinen pieni harjoitus ihmiselle, joka panikoi hidastamisen ajatuksesta?

Lena Thompson: Olin itse toipuva suorittaja. Ahdoin päiväni täyteen, jotta minulla ei olisi hetkeäkään tyhjää aikaa. Aiemmin yritysmaailmassa heräsin kuudelta, juoksin pitkän lenkin, valmistelin lapset kouluun, menin toimistolle, tein töitä, tulin kotiin ja huolehdin lapsista. Se ei koskaan pysähtynyt. Viikonloput olivat suunnilleen samanlaisia.

Kun aloin arvioida elämääni uudelleen, minun oli tietoisesti pakotettava itseni istumaan. Vietin melkein vuoden sohvalla, koska en tiennyt, mihin olin menossa tai mitä todella halusin.

Ajan myötä tietoisuuteeni alkoi nousta ideoita ja uutta tietoa. Kirjoitin ne ylös. Ne veivät minut suuntaan, jota en olisi viisi vuotta aiemmin pitänyt mahdollisena.

Kyse on koko hermoston uudelleenohjelmoinnista. Sen voi aloittaa pienillä rutiineilla. Aamulla puhelimen, uutisten tai sähköpostin avaamisen sijaan käytä viisi minuuttia päiväsi tietoiseen luomiseen. Päiväsi etenee joka tapauksessa. Se voi tapahtua eilisen tapaan autopilotilla tai voit luoda sen tietoisesti.

Miltä haluat tuntua? Miten haluat olla läsnä? Mitä haluat kokea? Huomiosi suunta määrittää energiasi suunnan, ja luomme kaiken energiallamme.

Illalla ennen nukkumaanmenoa käymme yleensä läpi kaiken, mikä meni pieleen: missä epäonnistuimme, kuka suututti meidät ja kuka kiilasi liikenteessä. Sen sijaan opeta aivosi keskittymään siihen, mikä meni oikein.

Ehkä reagoit johonkin ihmiseen vähemmän voimakkaasti tai joku avasi sinulle oven. Näin opetat aivosi keskittymään ratkaisuihin ja mahdollisuuksiin ongelmien sijasta. Nämä pienet harjoitukset alkavat laajentaa kykyäsi luottaa omaan sisäiseen arvioosi.

David Rice: Ennen nukkumaanmenoa pitäisi varmasti myös laskea puhelin käsistään. Se on monille huono tapa, ja kielteisen tiedon katsominen juuri ennen nukkumaanmenoa vaikuttaa uneen.

Liiketoimintakoulut ovat opettaneet monille johtajille datan luottamista vaiston sijaan ja kontrollia tunteen sijaan. Kuulostaa siltä, että meidän pitäisi ottaa käyttöön jotakin muutakin. Miten opetat ihmisen tekemään sen?

Lena Thompson: Hänen on ensin oltava valmis menemään loogisen mielen tuolle puolen. Jos joku on täysin juuttunut logiikkaan ja pitää sitä ainoana totuutena, tämä ei ehkä sovi hänelle.

Elämässämme on kuitenkin paljon todisteita siitä, mitä tapahtuu, kun poistumme logiikasta ja rentoudumme. Astioita tiskatessa tai kävellessä mieleen saattaa tulla oivallus. Olin aiemmin tietokoneohjelmoija. Saatoin jäädä jumiin koodin tai työnkulun kanssa, enkä tiennyt, miten ratkaisisin ongelman.

Muutaman tunnin kävelyn tai viinin jälkeen vastaus saattoi tulla. Kannattaa kysyä, mistä vastaus tuli. Olin rentoutunut, ja vastaus ilmestyi mieleeni. Voimme siis alkaa luottaa siihen, että rentoutunut mieli tuottaa parempia ratkaisuja.

Tärkeintä on opetella istumaan itsensä kanssa tarkoituksellisesti. Se on kuin pennun kouluttamista. Keho haluaa nousta, lähettää sähköpostin, reagoida tai keittää kahvia, mutta sinä istut kymmenen minuuttia. Vaikka ajatukset riehuisivat, et liiku.

Se on lihaksen harjoittamista. Käyn paljon kuntosalilla ja näen ihmisiä, jotka eivät jaksa nostaa painoja. Heidän täytyy rasittaa lihasta, jotta se voi kasvaa. Mieli on suurin lihas, jota emme harjoita. Sen pitäisi saada suurin osa huomiostamme, koska sisäisen kapasiteetin kasvaminen vaikuttaa kaikkeen, jopa fyysiseen terveyteemme.

David Rice: Se on vaikeaa. Työskentelin hiljattain uuden tuotteen parissa nuoremman kollegan kanssa. Hän halusi perustaa kaiken dataan, mutta emme olleet aiemmin tehneet mitään vastaavaa, joten hyvää dataa ei ollut saatavilla. Data kertoo, mitä tapahtui. Vaisto kertoo, mikä on mahdollista.

Vaistosta puhuminen kuulostaa lähes mystiseltä, vaikka kyse on syvälle aivoihin juurtuneesta hahmontunnistuskyvystä. Tiedät jotain, vaikka et pysty todistamaan sitä. Ilmamolekyylien näkymättömyys ei tarkoita, ettet usko hapen olemassaoloon.

Miten intuition voi erottaa ennakkoluulosta tai ahdistuksesta? Molemmat voivat ohjata ajattelua tavalla, jota ei itse huomaa ennen kuin joku muu huomauttaa.

Lena Thompson: Se voi olla hämmentävää, ja kamppailen sen kanssa joskus itsekin. Kunnes mieli siirtyy täysin logiikasta intuitiivisempaan tapaan elää, tarvitsemme usein todisteita. Monet yrittäjät toimivat vahvasti yhteydessä energiaansa ja tekevät päätöksiä sen perusteella, mutta se vaatii vuosien harjoittelua.

Siihen asti looginen mieli vaatii näyttöä. Kollegasi olisi voinut hyötyä jostakin aiemmasta esimerkistä, luvuista tai muusta, joka olisi rauhoittanut hänen mielensä. Sen jälkeen hän olisi voinut rentoutua ja kuunnella tunnettaan.

Minä istuin aikanaan tarkoituksellisesti ja pyysin selkeyttä: mikä on seuraava toimintani, mikä on seuraava inspiroitunut tekoni? Vastaukset veivät minut paikkoihin, jotka yllättivät minut. Se vaatii kärsivällisyyttä, sillä vastaukset löytyvät hiljaisuudesta, eivät ponnistelemalla.

Anna mielelle jotain konkreettista, mutta älä vie huomiotasi pois siitä, mikä tuntuu sinusta aidosti oikealta ja innostavalta. Kun keho supistuu ajatuksesta, se ei ehkä ole oikea askel. Muiden toimineet ratkaisut eivät välttämättä toimi sinulle.

Aloita pienistä asioista, kuten siitä, mitä perhe haluaa päivälliseksi, ja rakenna siitä eteenpäin. Intuition kuunteleminen, siihen luottaminen ja sen mukaan toimiminen ovat tärkeintä.

David Rice: Organisaatiot investoivat miljoonia ammatilliseen kehitykseen, mutta lähes eivät lainkaan ihmisten henkilökohtaiseen kehitykseen. Mitä menetämme, kun jätämme sisäisen tilamme huomiotta?

Lena Thompson: Saamme lisää sitä, mitä meillä jo on: uupumusta, stressiä ja ahdistusta. Organisaatiot investoivat kuntosaleihin, mindfulnessiin ja terveelliseen ruokaan, mutta ongelma kasvaa silti. Se ei johdu siitä, ettemme tekisi fyysisesti tarpeeksi, vaan siitä, että olemme irtautuneet itsestämme.

On raskasta yrittää olla joku, joka ei ole. Yritämme täyttää odotuksia, sanomme kyllä, vaikka tunnemme ei, toimimme ydinarvojemme vastaisesti emmekä ilmaise tarpeitamme, koska emme halua vaikuttaa liian vaativilta tai joutua tuomituiksi.

Se aiheuttaa uupumusta, stressiä ja ylivoimaisuuden tunnetta. Puhun kokemuksesta. Olen kuntosaliharrastaja, entinen ammattiurheilija, maratoonari ja ultramaratoonari. Söin terveellisesti ja jätin hiilihydraatit pois.

Silti uuvuin emotionaalisesti. Luulin saavani keski-iän kriisin, kun irtisanouduin kuusinumeroisesta urastani ja luovuin monista asioista. Myöhemmin rakennutin yritystä ja koin valtavan fyysisen uupumuksen. En pystynyt edes aloittamaan työskentelyä kannettavalla tietokoneella. Tuijotin näppäimistöä löytämättä sitä.

Söin terveellisesti, liikuin ja meditoin – tein kaiken oikein – mutta uuvuin. Yritimme vain laittaa laastaria murtuneen jalan päälle ja toivoa, että se korjaa tilanteen. Käsittelimme vain pinnallisia ratkaisuja.

David Rice: Olen täysin samaa mieltä. Koin muutama vuosi sitten jotain vastaavaa. Huolehdin itsestäni ja tein henkilökohtaiseen kasvuun liittyviä asioita, mutta olin ammatillisesti niin onneton, että se rajoitti kaikkea muuta.

Minun täytyi luoda enemmän tasapainoa. Tuntui kuin lintu yrittäisi lentää viiden paunan paino jaloissaan. Koulutamme johtajia strategiaan, mutta emme itsetuntemukseen. Kun ajattelen tuota aikaa, en ollut lainkaan tietoinen siitä, miten työ vaikutti minuun.

Missä näet suurimman eron sen välillä, miten johtajat kuvittelevat toimivansa ja miten he todella toimivat?

Lena Thompson: Syynä ei ole välttämättä työmäärä vaan sen päälle kannettu emotionaalinen taakka. Meille on aina opetettu, ettemme saa ilmaista tunteitamme. Kasvoin Neuvosto-Venäjällä, jossa minun piti varmistaa muiden onnellisuus. En saanut olla surullinen tai itkeä. Jos olin liian iloinen, minua käskettiin rauhoittumaan.

Näin opimme tukahduttamaan tunteemme. Sitten tulemme riippuvaisiksi hyvästä olosta ja unohdamme, miten tuntea. Kun jokin ei tunnu hyvältä, turrutamme ja oikeutamme sen: ”Muilla on vielä huonommin, minulla on kaikki hyvin.”

Käsittelemätön tunne ei katoa. Se varastoituu hermostoon ja luo tukoksia. Sitten se nousee esiin turhautumisena, vihana tai suruna. Jos emme käsittele sitä, yritämme juoda oluen, vaihtaa työpaikkaa tai lopettaa suhteen. Tukahdutamme sen hetkeksi, mutta tunne palaa voimakkaampana.

Lopulta seurauksena voi olla romahdus, masennus tai mielenterveyskriisi. Kaikki tapahtuu, koska emme käsittele tunteitamme.

David Rice: Kysyn nyt hyvin konkreettisesti. Kun johtaja on korkean panoksen tilanteessa, kuten irtisanomisten tai suurten organisaatiomuutosten keskellä, mitä tunteiden säätelyn työkalua hänen pitäisi käyttää?

Lena Thompson: Hengitys on aina hyvä lähtökohta. Se palauttaa hermoston. Jos sinulla on pari minuuttia, mene huoneeseen ja hengitä sisään neljän laskien ja ulos kuuden laskien. Se rauhoittaa hermoston nopeasti.

Toinen työkalu on tunteen uudelleenkehystäminen. Nimeä ensin tunne, jota koet. Älä sano: ”Olen niin turhautunut”, koska se tarkoittaa, että tunne syö sinua. Sano: ”Koen turhautumista” tai ”Koen vihaa.” Näin tunnistat tunteen ja otat siitä vastuun.

Älä syytä muita. Se vie sinulta voimaa. Jätä toinen ihminen ja tilanne hetkeksi sivuun. Maailma tekee aina jotain, eivätkä muut ole vastuussa onnellisuudestasi.

Voit sanoa: ”Tunnen vihaa. Pomon sähköpostin jälkeen tunnen itseni näkymättömäksi ja vihaiseksi.” Anna itsesi tuntea viha hetken. Sen jälkeen kehystä merkitys uudelleen, sillä emme reagoi itse kokemukseen vaan siihen merkitykseen, jonka annamme sille.

Kokemus itsessään on neutraali. Kaksi ihmistä voi olla samassa tilanteessa ja toinen on surullinen, toinen vihainen, kun taas kolmas ei ymmärrä, mistä on kyse. Kaikki riippuu kokemukselle annetusta merkityksestä.

Kun nimeät tunteen, syntyy etäisyys sinun ja tunteen välille. Sitten voit kehystää merkityksen uudelleen. Ehkä ajattelet, ettei pomo kunnioita sinua tai arvosta sinua. Voit ajatella myös, että hän on stressaantunut ja siksi reagoi näin.

Voit kysyä itseltäsi, missä itse toimit samalla tavalla. Maailma on peilisi. Jos tunnet, ettei sinua kunnioiteta, missä et itse kunnioita tai arvosta itseäsi? Missä ehkä kohtelet jotakuta muuta epäkunnioittavasti?

Tärkeintä on kysyä, missä et anna itsellesi sitä, mitä odotat pomolta, kollegoilta tai kumppanilta. Kun olet aidosti juurtunut itseesi, arvoihisi, sanoihisi ja tarkoitukseesi, edes työpaikan menettäminen ei horjuta sinua yhtä paljon, koska tiedät pystyväsi käsittelemään kaiken tapahtuvan.

Tilanteen uudelleenkehystäminen on erittäin voimakasta.

David Rice: Mainitsit alussa hengityksen, enkä voi korostaa sen merkitystä tarpeeksi. Olen viime vuosina ottanut hengitysharjoitukset osaksi omia käytäntöjäni, ja ne vaikuttavat valtavasti kykyyn säädellä itseään tärkeissä hetkissä.

Kun panokset ovat korkeat ja tilanne jännittynyt, ihmiset eivät oikeastaan kuuntele sanojasi. He reagoivat sinuun ja siihen, miltä sinusta tuntuu. Voit käsikirjoittaa viestisi, mutta kehosi välittää sen. Sisäinen tunne-energiasi ratkaisee, syntyykö tilanteesta johdonmukaisuutta vai kaaosta.

Lena Thompson: Sanon aina, ettei ratkaise se, mitä sanot, vaan miten sanot sen. Voit sanoa saman asian, mutta energia ja tarkoitus ratkaisevat. Voit välittää suorasukaisenkin viestin, mutta se joko herättää ihmiset tai saa heidät ajattelemaan, että olet täysi idiootti.

Kyse on siitä, miten viesti tulee ulos.

David Rice: Aivan. Siinä taitaa olla kaikki tältä päivältä. Lena, kiitos kun tulit mukaan. Tämä oli hieno keskustelu, ja pidän tästä aiheesta puhumisesta.

Lena Thompson: Kiitos paljon, että kutsuit minut jälleen, David.

David Rice: Erinomaista. Kuulijat, jos ette ole vielä tehneet niin, tutustukaa kaikkeen, mitä People Managing People -ohjelmassa tapahtuu. Tilatkaa uutiskirje, tutustukaa tekoälymuutoksen tutkimustyökaluumme – kaikenlaista on meneillään. Myös tulevia tapahtumia on luvassa, joten käykää tutustumassa.

Ensi kertaan asti muistakaa käyttää aikaa tekemättömyyteen. Etsikää hetki palautumiseen.