Muuttuva työvoima: Z-sukupolvi asettaa taloudellisen turvallisuuden vuoksi etusijalle freelance-työn ja useat tulonlähteet perinteisen työsuhteen sijaan.
Neljän näytön malli: Työntekijät tasapainottelevat nykyään päivätyön, sivutöiden, oppimisen ja yhteisöön osallistumisen välillä rakentaakseen mielekkään uran.
Vastavuoroinen vahvistuminen: Z-sukupolven erilaiset hankkeet kehittävät sen ammatillisia taitoja ja luovuutta, mikä hyödyttää työnantajia ja organisaatioita.
Käytäntöjen mukauttaminen: Yritysten on mukautettava sivutöitä koskevia käytäntöjään houkutellakseen ja pitääkseen Z-sukupolven osaajat tehokkaasti palveluksessaan.
Innovoinnin tukeminen: Työntekijöiden sivuprojektien tukeminen edistää innovointia ja vahvistaa työpaikan yleistä kulttuuria.
Noin vuosi sitten alkoi ilmetä raportteja siitä, että Netflix tutki niin kutsuttua "toisen näytön" sisältöä – ohjelmia, jotka on suunniteltu siten, että katsojat voivat seurata juonta samalla, kun he selaavat puhelintaan, työskentelevät kannettavalla tietokoneellaan tai hoitavat muita tehtäviä.
Riippumatta siitä, otettiinko tämä koskaan virallisesti käyttöön, se herätti paljon huolta, sillä kriitikot näkivät sen myönnytyksenä häiriötekijöille.
Entä jos Netflix vain ajatteli strategisesti muuttuvaa yleisöä ja tunnisti uuden todellisuuden siinä, miten ihmiset katsovat televisiota sen sijaan, että se olisi vastustanut sitä?
Kun uusi joukko Z-sukupolven korkeakoulusta valmistuneita astuu työmarkkinoille tässä kuussa, henkilöstöosastot ja johtoryhmät kohtaavat parhaillaan vastaavanlaisen haasteen. Kyse ei ole katselutottumuksista vaan siitä, miten työtavat ovat pohjimmiltaan muuttumassa.
Fiverrillä tekemämme tutkimuksen mukaan 40 % haluaa toimia freelancerina luodakseen ylimääräisen tulonlähteen. Vain 14 % tavoittelee työskentelyä tunnetuissa yrityksissä. Ainoastaan 18 % pitää yhdessä yrityksessä pysymistä viisaana urastrategiana, ja 56 % uskoo perinteisen työsuhteen muuttuvan vanhentuneeksi. Z-sukupolven kokemuksissa saattaa siis olla perää.
Yhä useammat yritykset käyttävät Fiverrin palveluita työhön, joka olisi perinteisesti voinut pysyä yrityksen sisällä tai siirtyä suurelle toimistolle, erityisesti tekoälyn käyttöönotossa, sisällöntuotannossa, markkinoinnin toteutuksessa ja automaatiossa.
Voit kuitata tämän nuoruuden idealismina tai tunnistaa, että työvoimasi on muuttunut perustavanlaatuisesti ja että työllistämismallisi on kehityttävä sen mukana.
Z-sukupolvi ei torju työntekoa. Se torjuu ajatuksen siitä, että yksi työnantaja voisi tarjota samanaikaisesti taloudellisen turvan, jatkuvan kehittymisen, luovan ilmaisun ja merkityksellisen yhteisön. Siksi se rakentaa jotain erilaista.
Neljän näytön malli
Katso Z-sukupolveen kuuluvan työntekijän työpöytää. Yhdellä näytöllä näkyvät päivätyön aikataulut ja määräajat, toisella kurssi, jota hän suorittaa kehittääkseen uusia taitoja, kolmannella on avoinna hänen sivutoimensa, ja jossain taustalla toimii yhteisöryhmä, johon hän osallistuu aktiivisesti.
Useita näyttöjä, joista osa on kirjaimellisia ja osa vertauskuvallisia, mutta jokainen edustaa eri ulottuvuutta ammatillisessa elämässä.
Yhä useammat ihmiset toteuttavat intohimoprojekteja kokoaikatyönsä ohessa, eivät vain luodakseen ylimääräisiä tulonlähteitä, vaan löytääkseen täyttymystä ja luovaa ilmaisua ensisijaisen työnsä ulkopuolelta.
Viimeisten kuuden kuukauden aikana luovat palvelut, kuten tekoälyn tuottama käyttäjäsisältö (200+ %), kirjojen hakemistointi (1 000+ %), laulujen sanoittaminen (400+ %) ja tekstien oikoluku (300+ %), ovat kasvaneet nopeasti edeltäviin kuuteen kuukauteen verrattuna. Tämä heijastaa sitä, miten harrastukset ja intohimot vauhdittavat sivutoimia yhdessä ammatillisten palveluiden, kuten rahoituksen (80+ %) ja datan (50+ %), kasvun kanssa.
Tämä osoittaa, miten ihmiset hyödyntävät työtaitojaan kasvattaakseen tulojaan.
Täydellinen esimerkki tästä on Harlan Rappaport, Fiverrillä toimiva digitaalisen markkinoinnin ja liidien hankinnan asiantuntija. Työskennellessään kokoaikaisesti sijoitusanalyytikkona, tehtävässä jota ei tunneta joustavuudesta, Harlan työskenteli neljän näytön äärellä. Yhdellä hän hoiti vaativat sijoitusanalytiikan päivittäiset tehtävät, kun taas toinen oli omistettu tekoälyn opiskelulle ja ohjelmistojen rakentamisen kokeilulle Claude Coden avulla, mikä laajensi hänen kyvykkyyttään tehtävänimikkeen edellyttämän ulkopuolelle.
Kolmas näyttö mahdollisti hänen Fiverrillä tekemänsä sähköpostimarkkinoinnin sivutoimen, jossa hän hyödynsi näitä tekoälytaitoja ideoiden nopeampaan testaamiseen, työnkulkujen automatisointiin ja suuremman arvon tuottamiseen asiakkaille työajan ulkopuolella. Neljäs näyttö edusti yhteisöä: hän osallistui vapaaehtoistyöhön Long Island Cares -ruokapankissa ja piti yhteyden johonkin työtä suurempaan.
Todiste mahdollisuuksista
Sijoitusalaa ei rehellisesti sanottuna tunneta joustavuudesta. Harlan ei kuitenkaan ole poikkeus, vaan hän on toimivuuden osoitus. Se, mitä hän rakensi tasapainoillessaan intensiivisen kokoaikatyön kanssa, on juuri sitä, mitä Z-sukupolvi pyrkii luomaan kaikkialla muualla: uraa, joka ei rajoitu yhteen lokeroon.
Neljän näytön mallissa ei ole kyse siitä, että kaikista tulisi freelancereita tai luovan alan ammattilaisia. Kyse on siitä, että Z-sukupolvi rakentaa elämänsä niin, ettei yksikään työnantaja hallitse sen koko ammatillista identiteettiä, taloudellista turvaa, taitojen kehittämistä tai tarkoituksen tunnetta. Mallin toimivuus perustuu siihen, miten näytöt vahvistavat toisiaan.
Harlanin tekoälyn opiskelu teki hänestä terävämmän ja tehokkaamman sijoitusanalyytikon. Se auttoi häntä muuntamaan monimutkaisen tiedon selkeiksi ja käyttövalmiiksi oivalluksiksi nopeammin, käsittelemään lukuja tehokkaammin, laatimaan taloudellisia malleja, kokoamaan tutkimustietoa ja palvelemaan asiakkaitaan tehokkaasti.
Hänen sivuprojektinsa vahvistavat asiantuntemusta, joka luo uusia mahdollisuuksia. Hänen osallistumisensa yhteisön toimintaan rakentaa verkostoja sekä tarjoaa näkökulmaa ja tarkoitusta. Z-sukupolvi ei näe näitä kilpailevina tavoitteina. Se näkee ne yhden integroidun uran toisiaan vahvistavina osina.
Seuraavan sukupolven työelämää käsittelevä raportti osoittaa, ettei kyse ole sattumasta: 61 % sanoo useiden tulonlähteiden olevan välttämättömiä taloudellisen turvan kannalta, kun taas 20 % käyttää tekoälyä osaamisensa kehittämiseen, muun muassa ohjelmoinnin tukena ja tekoälypohjaisessa oppimisessa.
Se, mikä tekee tästä järjestelmän, on se, miten näytöt vahvistavat toisiaan. Oppiminen tekee tulonhankinnasta arvokkaampaa. Sivuprojektit rakentavat asiantuntemusta, joka luo mahdollisuuksia. Yhteisö rakentaa verkostoja, jotka tukevat kaikkea muuta.
Jotkut johtajat saattavat suhtautua epäillen siihen, että työntekijät toimivat neljän näytön parissa, mutta tämä ei ole uhka. Se on etu työvoimallesi.
Työntekijät, jotka panostavat oppimiseen, kehittävät taitoja, jotka tekevät heistä arvokkaampia ensisijaiselle työnantajalleen. Sivuhanketta rakentava henkilö kehittää yrittäjämäistä ajattelua, joka edistää innovointia hänen varsinaisessa työssään. Aktiivinen osallistuminen ammatillisiin yhteisöihin tuo uusia näkökulmia, tuoreita ideoita ja laajempia verkostoja takaisin organisaatioon.
Mikä on lopputulos? Tyytyväisempiä työntekijöitä. Luovempia, taitavampia ja empaattisempia työntekijöitä, jotka ymmärtävät, miten yhteisöjä rakennetaan ja miten niihin osallistutaan. Kaiken kaikkiaan nämä ponnistelut hyödyttävät yritystä.
Kilpailukieltolausekkeet, sivutyön kieltävät käytännöt ja kulttuurit, jotka vaativat yksinomaista omistautumista, estävät osaajia toimimasta neljän näytön mallin mukaisesti, ja ne ajavat aktiivisesti osaajia pois.
Innovatiivisimmat yritykset poistavat sivutöitä ja sivuprojekteja kieltäviä käytäntöjä ja jopa kannustavat sisäisiin sivuprojekteihin työajalla. Ne tarjoavat oppimisbudjetteja, kustantavat konferensseihin osallistumista ja tukevat tiedon jakamista.
Työnantajien kannalta avainasemassa on kilpailla siitä, että yritys on jonkun neljän näytön kokonaisuuden arvokkain tulonlähde, ei vaatia, että se olisi ainoa. Yritykset, jotka auttavat työntekijöitä ansaitsemaan, oppimaan, rakentamaan ja antamaan, eivät ainoastaan pidä ihmisiä palveluksessaan pidempään, vaan auttavat heitä kukoistamaan.
Mitä oikeastaan pyydät?
Netflix ei pyytänyt katsojia lopettamaan puhelimiensa käyttöä. Se ei luennoinut yleisölle oikeaoppisista katselutavoista tai surkutellut keskittyneen tarkkaavaisuuden kuolemaa. Yhtiö tunnisti käyttäytymisen muuttuneen ja kehitti tuotteensa sen mukaisesti.
Et voi pyytää Z-sukupolvea lopettamaan neljän näytön urien rakentamista. He tekevät sitä jo. Työsopimuksesi kilpailukieltolauseke ei estä sitä. Sivutyön kieltävä käytäntö ei estä sitä. Yksinomaista keskittymistä vaativa kulttuuri ei muuta sitä.
Kun paras suoriutujasi kertoo rakentamastaan sivuprojektista, sen ei pitäisi olla yrityksellesi uskollisuusongelma. Se pitäisi tunnistaa kunnianhimon, aloitteellisuuden ja yrittäjämäisen ajattelun merkiksi – samojen ominaisuuksien, jotka tekevät hänestä arvokkaan työntekijän.
Työntekijöiden tukeminen heidän rakentaessaan, luodessaan ja kehittäessään liiketoimintaosaamistaan ensisijaisen tehtävänsä ulkopuolella voi lopulta vahvistaa innovointia ja sopeutumiskykyä, joita he tuovat takaisin organisaatioosi.
Samoin kun työntekijä käyttää lounastaukojaan muiden alansa ihmisten mentorointiin, se osoittaa johtajuutta, aloitteellisuutta ja halua rakentaa ammatillisia verkostoja, jotka voivat lopulta tuoda yritykseesi tuoreita ideoita, vahvempaa yhteistyötä ja uusia osaajia.
Näkemyksesi ja lähestymistapasi työhön ratkaisevat, näkeekö Z-sukupolvi organisaatiosi kokonaisuutensa arvokkaimpana näyttönä vai vain yhtenä esteenä, joka on kierrettävä heidän rakentaessaan haluamaansa uraa.
Neljän näytön ura on jo täällä. Työpaikkasi käytännöt eivät vain ole vielä pysyneet sen mukana.
