Tekoäyteatterin loppu: miksi käyttöönoton hidastuminen on kypsyyden merkki
Käyttöönottojen väheneminen: Tekoälyagenttien käyttöönotto on vähentynyt, mikä paljastaa organisaatioiden painopisteen kriittisen siirtymisen kohti infrastruktuuria.
Investointien muutos: Käyttöönottojen vähenemisestä huolimatta tekoälyyn investoidaan jatkuvasti enemmän, ja budjetteja kohdennetaan strategisesti pitkän aikavälin tavoitteisiin.
Muutoksen painopiste: Menestyvät organisaatiot asettavat työnkulkujen uudistamisen ja datavalmiuden pelkän tekoälyteknologian käyttöönoton edelle.
Kun KPMG raportoi, että tekoälyagenttien käyttöönotto laski 42 prosentista 26 prosenttiin vuoden 2025 kolmannen ja neljännen neljänneksen välillä, useimmat analyytikot eivät ymmärtäneet asian ydintä. He näkivät perääntymistä. Minä näen ensimmäisen rehellisen signaalin kahden vuoden tekoälyhypen aikana.
Paradoksi on ilmeinen: 67 % toimitusjohtajista odottaa nyt tuottoa tekoälyinvestoinneille yhden tai kolmen vuoden kuluessa, kun vielä vain 12 kuukautta aiemmin odotushorisontti oli kolmesta viiteen vuotta.
Investoinnit jatkavat kasvuaan, ja 69 % johtajista kohdentaa seuraavan vuoden aikana 10-20 % kokonaisbudjeteistaan tekoälyyn. Toimitusjohtajien luottamus maailmantalouteen on alimmillaan viiteen vuoteen, mutta tekoälymenot kasvavat silti.
Continue Reading for Free
Create a free account to finish this article, plus get ongoing access to timely insights and practical resources.
Have an account? Log In
Miksi käyttöönottoluvut sitten laskevat?
Koska johtajat alkavat ymmärtää todellisuuden, jota teknologiamedia on halunnut vältellä: pilottiohjelmat ennustavat tuotantokäytön onnistumista lähes olemattomalla tarkkuudella. Organisaatiot, jotka kiirehtivät osoittamaan tekoälyvalmiuksiaan vuonna 2024, joutuvat nyt kohtaamaan seuraukset.
Useiden toimialakyselyiden mukaan 46 % tekoälyn konseptitodistuksista hylättiin ennen tuotantoon pääsyä vuonna 2025. Se on kaksinkertainen määrä vain vuotta aiempaan hylkäysasteeseen verrattuna.
Vetäytyvät yritykset eivät luovuta. Ne suhtautuvat asiaan vakavasti.
Tekoälyteatterista infrastruktuurin todellisuuteen
KPMG:n tulkinta omista tiedoistaan on ristiriidassa pintapuolisen tulkinnan kanssa. Sen analyytikot havaitsevat, että johtavat yritykset ammattimaistavat agenttijärjestelmiä sen sijaan, että hylkäisivät ne.
Investoinnit ja insinöörikapasiteetti ovat siirtyneet tuotantotason, orkestroituihin agentteihin, joissa on asianmukainen hallinto, valvonta, tietoturva ja integraatiot. Työ näyttää neljännesvuosiraporteissa vähemmän vaikuttavalta, mutta luo perustan järjestelmille, jotka todella toimivat laajassa mittakaavassa.
Tämä ero on tärkeä, koska useimmat organisaatiot eivät vieläkään ymmärrä, mitä tekoälyteatterin erottaminen aidosta muutoksesta edellyttää. Niiden kohtaamat esteet eivät ole teknisiä erikoisuuksia, vaan perustavanlaatuisia infrastruktuuripuutteita:
- Datalaatu: Niiden johtajien osuus, jotka pitävät sitä kriittisenä, kasvoi 37 prosentista 65 prosenttiin yhden vuoden aikana
- Kyberturvallisuus: Nyt 80 % pitää sitä suurimpana esteenä tekoälystrategian tavoitteille, kun vuotta aiemmin osuus oli 68 %
- Järjestelmien monimutkaisuus: 65 % pitää agenttipohjaisten järjestelmien monimutkaisuutta suurimpana esteenään jo toisena peräkkäisenä neljänneksenä
- Investointien painopisteen muutos: Puolet johtajista aikoo nyt käyttää $10-50 miljoonaa erityisesti agenttipohjaisten arkkitehtuurien suojaamiseen ja mallien hallinnan vahvistamiseen
Nämä eivät ole seuraavaa esittelyä tavoittelevien organisaatioiden kulutusmalleja. Tämä on infrastruktuurin taloutta.
88 prosentin ongelma
Pilottien ja tuotantokäytön välinen kuilu on dokumentoitu toistuvasti, mutta siihen on harvoin puututtu rehellisesti.
Tutkimusten mukaan yrityksen rakentamista 33 tekoälyprototyypistä vain neljä päätyy tuotantokäyttöön. Tekoälyhankkeiden skaalaamisen epäonnistumisaste on noin 88 %, mikä on yli kaksinkertainen muihin kuin tekoälyyn perustuviin teknologiahankkeisiin verrattuna.
Vuonna 2025 S&P Global Market Intelligence havaitsi, että 42 % yrityksistä oli hylännyt suurimman osan tekoälyhankkeistaan. Osuus oli noussut dramaattisesti edellisvuoden 17 prosentista.
Kaikilla toimialoilla toistuva kaava on sama: käyttöönotto on helppoa ja pilotteja syntyy runsaasti, mutta integraatio on edelleen harvinaista, ja tuotantokäyttöön vieminen mitattavine tuloksineen on äärimmäisen harvinaista.
Mikä erottaa teatterin muutoksesta
Organisaatioita, jotka pysähtyvät, ja niitä, jotka kasvavat, ei erota toisistaan mallien kehittyneisyys tai laskentateho. McKinseyn vuoden 2025 tekoälyä koskeva kysely vahvistaa, että merkittäviä taloudellisia tuottoja raportoivat organisaatiot olivat kaksi kertaa todennäköisemmin suunnitelleet työnkulut uudelleen päästä päähän ennen mallinnustekniikoiden valintaa.
Menestyjät aloittavat arvonlähteistä käyttötapausten sijaan ja kysyvät, missä ne menettävät eniten katetta tai aikaa, eivätkä siitä, mitä tekoäly teknisesti kykenee tekemään.
Air Indian virtuaalinen tekoälyavustaja AI.g, joka käsittelee nyt yli neljä miljoonaa kyselyä 97 prosentin automaatioasteella, sai alkunsa tietystä rajoitteesta: sen yhteyskeskus ei pystynyt skaalautumaan matkustajamäärien kasvun mukana. He eivät rakentaneet sitä todistaakseen, että pystyvät ottamaan tekoälyn käyttöön. He rakensivat sen, koska rutiinikyselyiden ohjaaminen ihmisille vaaransi heidän toimintansa.
Ero on yhtä lailla filosofinen kuin toiminnallinenkin. Organisaatiot, jotka käsittelevät tekoälyä teknologian käyttöönottona, keskittyvät mallien suorituskykyyn ja päättelynopeuksiin. Organisaatiot, jotka käsittelevät tekoälyä liiketoiminnan muutoksena, keskittyvät datan valmiuteen, työnkulkujen uudelleensuunnitteluun sekä ihmisten ja koneiden väliseen työnjakoon.
Ensimmäinen ryhmä käynnistää pilotteja, jotka näyttävät hyviltä hallituksen esityksissä mutta eivät koskaan pääse ulos laboratoriosta. Toinen ryhmä toimittaa tuotteita.
Tämä ero selittää, miksi data-infrastruktuuri kuluttaa nyt 50–70 % tekoälybudjeteista ja -aikatauluista onnistuneissa käyttöönotoissa – tyypillisten kulutussuhteiden täydellinen käänne.
Se selittää, miksi 72 % organisaatioista aikoo ottaa agentteja käyttöön yksinomaan luotettavilta teknologiatoimittajilta sen sijaan, että ne rakentaisivat räätälöityjä ratkaisuja, ja se selittää, miksi kaikkein edistyneimmät johtajat hidastavat tahtia sen sijaan, että kiihdyttäisivät sitä.
Miksi vetäytyminen on viisaampi ratkaisu
Käyttöönottojen määrän lasku pitäisi tulkita kypsymiseksi, ei epäonnistumiseksi. Pilottien käynnistäminen toinen toisensa jälkeen ei yksinkertaisesti ole oikea tapa johtaa tekoälyn käyttöönottoa. Suoraan sanottuna? Lopettakaa sisäisten esitysten optimointi operatiivisen todellisuuden sijaan.
Todellinen käännekohta saavutetaan, kun johtajat lakkaavat kysymästä, tuottaako tekoäly sijoitetun pääoman tuottoa, ja alkavat kysyä, pystyykö heidän infrastruktuurinsa tukemaan sitä, mitä tekoäly edellyttää. Tämä muutos erottaa organisaatiot, jotka valmistautuvat tulevaan, niistä, jotka käyttävät vuoden 2026 selittäen, miksi niiden vuoden 2024 demot eivät koskaan muuttuneet tuotannolliseksi arvoksi.
Jos voin antaa yhden viimeisen neuvon, se on tämä: lakatkaa keskittymästä tekoälyaloitteiden tai yritettyjen agenttikäyttöönottojen määrään ja alkakaa rakentaa hallintakehyksiä, datan käsittelyputkia, tietoturva-arkkitehtuureja ja integraatiostandardeja, joiden avulla jokainen uusi agentti vahvistaa järjestelmää sen sijaan, että lisäisi sen haavoittuvuutta. Tämä työ tuottaa harvoin otsikoita. Se ei näytä hyvältä demossa. Mutta se on ainoa työ, jolla on merkitystä.
Kun KPMG raportoi käyttöönottojen määrän kasvavan jälleen kahden vuosineljänneksen kuluttua, tiedämme, mitkä organisaatiot käyttivät tauon perustusten rakentamiseen ja mitkä vain jatkoivat pilottien pyörittämistä.
