Mukavuuden kognitiivinen hinta: tekoäly vaikuttaa aivoihimme
McGillin yliopiston tutkijoiden huhtikuussa 2020 tekemässä tutkimuksessa havaittiin, että mitä enemmän henkilö käytti GPS:ää, sitä jyrkemmin hänen hippokampuksesta riippuvainen tilamuistinsa heikkeni.
Mitä se tarkoittaa?
Pohjimmiltaan tilamuisti eli kykymme muistaa, missä asiat sijaitsevat, toimii hippokampuksessa, aivojen alueella, joka osallistuu voimakkaasti muistiin, oppimiseen ja tunteisiin. Se siirtää lyhytkestoiset muistot aivoissamme pitkäkestoiseen säilytykseen.
Continue Reading for Free
Create a free account to finish this article, plus get ongoing access to timely insights and practical resources.
Have an account? Log In
Ihmiset kehittyivät suunnistamaan vuosisatojen kuluessa. Se oli tärkeä taito paitsi ympäristössä liikkumiseen myös hengissä selviytymiseen aikana ennen autoja, junia ja lentokoneita. Yhteiskuntiemme kehittyessä tällaisen taidon hiomiseen on kuitenkin vähemmän tarvetta ja siten myös tämän tärkeän aivojen rakenteen käyttämiseen on vähemmän tarvetta.
Tämä ilmiö ei rajoitu GPS:ään. Harvat ihmiset muistavat puhelinnumeroita sen jälkeen, kun matkapuhelimet saivat kyvyn tallentaa kokonaisen yhteystietokirjaston.
Monet käyttävät automaattista korjausta tekstiviestien ja sähköpostien kirjoitusvirheiden korjaamiseen, joten enää ei tarvitse olla kielioppiasiantuntija.
Näitä työkaluja voidaan kuitenkin käyttää tehokkaasti vain silloin, kun ihminen käyttää niitä riittävästi saadakseen tarvitsemansa hyödyn. GPS voi auttaa sinua etsimään sijainteja, mutta et voi löytää jonkun kotia ilman osoitetta tai vähintään tietoa siitä, mitä aluetta tarkastelet.
Samoin puhelinnumerokirjastosi on pelkkää tietojen säilytystä, kunnes päätät painaa painiketta ja soittaa jollekin.
Jopa ChatGPT, joka on herättänyt melkoista kohua viimeisen vuoden aikana, edellyttää osallistumistasi. Jos haluat saada siitä jotain irti, sinun on annettava sille kehote.
Kaikesta generatiiviseen tekoälyyn liittyvästä kohusta huolimatta se on työelämän tulevaisuudentutkija Alexandra Levitin, teoksen "Ihmiskunta työskentelee: teknologioiden ja ihmisten yhdistäminen tulevaisuuden työvoimaa varten” kirjoittajan mukaan pitkälti kehittynein tähän mennessä näkemämme keskustelubotti.
Podcast: Kuinka tekoälyn avulla voidaan antaa työntekijöille enemmän vaikutusvaltaa & kehittää organisaatiota
“Jos perehdyt asiaan tarkemmin, generatiivinen tekoäly ei eroa merkittävästi siitä, mitä sitä ennen oli olemassa”, hän sanoo. “Se on hienompi versio keskustelubotista, eikä saamiasi tietoja voi edelleenkään oikeastaan luottaa.”
Silti me luotamme siihen. ChatGPT:n voimakkaasti vaikuttamaa sisältöä on jo ripoteltu ympäri internetiä. Sitä käytetään sähköpostien kirjoittamiseen, hakukoneoptimointiin vaikuttamiseen ja tietojen analysointiin.
Kaikki tämä on suhteellisen harmitonta, ainakin päällisin puolin. Kysymys kuuluu, vaikuttaako tämän teknologian pitkäaikainen käyttö käyttäjän aivoihin?
“En usko, että se todella vaikuttaa ihmismieleen muuten kuin siinä, miten etsimme ja välitämme tietoa”, Levit sanoi. “Olemme kehittyneet siinä asteittain paremmiksi koneiden avulla viimeisten 25–30 vuoden aikana, ja nyt ihmiset eivät oikeastaan enää tiedä, miten tietoa hankitaan järjestelmällisesti, koska Googleen voi vain kirjoittaa mitä tahansa, mikä on eräänlainen tekoälyn muoto.”
Vaikka generatiivinen tekoäly on enemmän tai vähemmän työkalu, se on erittäin kehittynyt työkalu, joka muuttaa monien ammattien toimintaympäristöä. Henkilö, joka ymmärtää, miten ja milloin sitä käytetään, voi muuttaa koko työnkulkunsa ja joissakin tapauksissa jopa osaamisensa.
Siksi kuulet myös Levitin kaltaisten ihmisten sanovan usein: “Tekoäly ei vie kenenkään työpaikkaa, mutta sen tekee henkilö, joka osaa käyttää tekoälyä.”
Tämä pitää paikkansa tässä tekoälyn kehitysvaiheessa. Kaikista Chat GPT:n vahvuuksista huolimatta se on edelleen kone, joka useimmiten tarjoaa lähtökohdan sille, että ihminen luo sen pohjalta jotain merkityksellistä tai hyödyllistä.
Kysymys kuitenkin jää: mitä tapahtuu, kun haastamme aivojamme yhä vähemmän ottamalla automaation vastaan? Tekoälyn puolestapuhujien yleinen vastaus on, ettemme haasta niitä vähemmän vaan eri tavalla.
Kun vapautamme aikaa, jota tällä hetkellä kuluu analyyttisiin tehtäviin tai niinkin vaativaan asiaan kuin johdonmukaisen ajatuksen kirjoittamiseen itse, voimme käyttää sen muiden asioiden priorisointiin – sellaisten, joita vain ihmiset voivat tehdä. Tai näin ainakin väitetään.
Se, mitä nämä asiat tarkalleen ottaen ovat ja missä ihmiset ovat parempia, muuttuu kuitenkin yhä epäselvemmäksi tekoälyteknologian kehittyessä uskomatonta vauhtia.
Vaikka tekoäly tarjoaisi projektin lähtökohdan, sillä on vaikutusta, koska tekoäly osallistuu tällöin ihmisten työn ohjaamiseen. Ihmiset ovat jo valmiiksi helposti häiriintyviä, navigoivat useiden näyttöjen välillä ja säilyttävät vähemmän tietoa kuin koskaan aiemmin.
On aiheellista huolestua siitä, kuinka päteviä tai keskittyneitä olemme arvioimaan, onko tekoälyn meille antama sisältö todella hyvää.
Stefan Ivantu on Lontoossa työskentelevä konsultoiva psykiatri, joka on erikoistunut aikuisten ADHD:hen. Hän huomauttaa nopeasti, että yhdeltä osin aivot ovat kuin mikä tahansa lihas. Jos niitä ei käytetä, ne todennäköisesti surkastuvat, emmekä yksinkertaisesti tiedä, millaisia pitkän aikavälin seurauksia ihmisten ja tekoälyn välisellä vuorovaikutuksella voi siinä tapauksessa olla.
Tiedämme kuitenkin, että aivot ja käyttäytymisemme muuttuvat uuden teknologian myötä, erityisesti keskittymiskyvyn osalta. Riittää, kun tarkastelee historiaa.
”Jos ajattelemme aivoja minkä tahansa tietokoneen tavoin, niissä on kaksi osaa: laitteisto ja ohjelmisto”, Ivantu sanoi. ”Laitteisto on siis pysynyt enemmän tai vähemmän samanlaisena viimeiset 200 000 vuotta. Mutta viime vuosisadan aikana ohjelmisto on kehittynyt eksponentiaalisesti. Meillä ei ollut pääsyä sähköön 150 vuotta sitten, mikä oli valtava muutos jokapäiväisessä elämässämme. 1950-luvulta lähtien, jolloin saimme ensimmäisen kerran käyttöömme television, mitä enemmän kehityimme, sitä lähemmäs näyttö tuli silmiämme. Tietokone, matkapuhelin, nyt virtuaalitodellisuus. Seuraavana on Neuralink. Mitä enemmän kehitymme, sitä lähemmäs näyttö tulee meitä. Kysymys kuuluukin nyt: mikä on meille normaali häiriötekijöiden määrä?”
Ruuturiippuvuus on jo lyhentänyt keskittymiskykyä. Kirjoitan tämän täysin tietoisena siitä, että et todennäköisesti lue sitä perusteellisesti vaan silmäilet sitä. Siksi kappaleet ovat lyhyitä ja sivunvaihdot ajoitettu huolellisesti.
Tosiasia on, että teknologia on jo vaikuttanut aivoihimme tavoilla, jotka voimme nähdä joka päivä. Nämä kehityskulut eivät todennäköisesti parane tekoälyn lisääntyvän käytön ja sen tarjoaman välittömän tyydytyksen myötä, olipa kyse sitten raportin kirjoittamisesta tai rekrytointistrategian perustan luomisesta.
Tekoälypohjaiset rekrytointijärjestelmät voivat jopa muuttaa tapaamme osallistua rekrytointiin ja vaikuttaa siihen, miten aivomme käsittelevät hakijoiden tietoja.
”Kaikki nämä teknologiat antavat meille mahdollisuuden olla laiskempia ja olla käyttämättä niitä aivojemme osia, joita on tarkoitus käyttää”, Levit sanoi. ”Ne surkastuvat jo. Uskon, että evoluution kannalta kestää kauan ennen kuin olemme kehittyneet niin, ettemme enää suorita tiettyä toimintoa, mutta teknologian kohdalla näemme kautta linjan, että ihmiset ovat hajamielisempiä eivätkä pysty keskittymään. He ovat jo vähemmän tuottavia sovellusväsymyksen vuoksi. He vaihtavat mielettömästi asiasta toiseen, mutta eivät koskaan todella keskity mihinkään yksittäiseen asiaan. Vaikka haluaisimme keskittyä, emme usein pysty siihen.”
Seuraava vaihe
Bletchley Park oli ihanteellinen paikka ensimmäiselle tekoälyhuippukokoukselle, johon kokoontuivat tekoälyn mahdollisuudesta teollista ja yhteiskunnallista muutosta ajavat valtionjohtajat. Siellä rakennettiin maailman ensimmäinen ohjelmoitava digitaalinen elektroninen tietokone, kun liittoutuneet yrittivät toisen maailmansodan aikana ymmärtää saksalaisten viestinnässä käyttämiä koodeja.
Olemme kulkeneet pitkän matkan tuosta tietojenkäsittelytieteen vallankumouksellisesta hetkestä. Tämä tieteenala saattaa nyt tekoälyn tarjoamien mahdollisuuksien vuoksi pitää ihmiskunnan kohtaloa käsissään.
Sukella tekoälyä koskevan tutkimuksen kaninkoloon, niin ei kestä kauan ennen kuin päädyt seuraavaan vaiheeseen: vuorovaikutteiseen tekoälyyn.
DeepMindin kaltaiset yritykset lähestyvät jatkuvasti vuorovaikutteisen tekoälyn toteutumista – todellisuutta, jossa botit suorittavat ihmisten niille asettamia tehtäviä yksinkertaisesti pyytämällä muita ohjelmistoja tai ihmisiä hoitamaan asiat.
Kuulostaa riittävän hyvältä, mutta epävarmuutta aiheuttaa se, kuinka kauan tekoälyn kukin vaihe kestää sen kehitysvauhdilla.
Jatka vielä pidemmälle tätä kaninkoloa, niin tulet AGI:hin eli yleiseen tekoälyyn, joka on järjestelmä, joka kykenee suorittamaan älyllisiä tehtäviä, joita ihmiset ja eläimet tekevät.
Se ei ole enää tieteiskirjallisuutta, vaan OpenAI:n, DeepMindin, Microsoftin, Google Brainin, IBM:n ja muiden yritysten tavoite. Niillä on käytössään valtavat taloudelliset resurssit, ja ne vievät meitä kohti AGI:n toteutumista hälyttävällä vauhdilla.
”Tekoälyssä vaara on tavallaan eksistentiaalinen”, Levit sanoi. ”Kun saavutamme yleisen tekoälyn, mikä tarkoittaa, että koneet ovat pohjimmiltaan tietoisia ja pystyvät ajattelemaan meitä paremmin, tarvitseeko meidän enää tehdä mitään? Mikä olisi tarkoituksemme? En usko, että kehitymme niin, ettemme tekisi mitään, mutta saatamme vain harjoitella asioiden tekemistä. Tekoälyn kohdalla olen eniten huolissani siitä, että se tekee meistä tarpeettomia, koska se tulee olemaan useimmissa asioissa yksinkertaisesti parempi.”
Yhä useammat vaikutusvaltaisessa asemassa olevat ihmiset havahtuvat tähän oivallukseen. Tästä syystä presidentti Biden allekirjoitti asetuksen tekoälyn turvallisuutta ja tietoturvaa koskevien standardien laatimiseksi.
Ensimmäiseen tekoälyn turvallisuushuippukokoukseen osallistuneet 29 maata sopivat ohjelmasta, joka keskittyy yhteisesti merkittäviin turvallisuusriskeihin, riskiperusteisten toimintaperiaatteiden luomiseen ja maailmanlaajuiseen lähestymistapaan, jolla ymmärretään tekoälyn vaikutuksia yhteiskuntaan.
Kehittyvä mieli
Michiganin yliopiston informaatiotieteiden laitoksen yhteisöinformatiikan tietojenkäsittelytieteilijä ja professori Kentaro Toyama varoittaa, että tekoälyllä voi olla merkittävä vaikutus ihmisaivoihin kahdella pääalueella. Ensimmäinen niistä on koulutus.
Kuten monissa tekoälyyn ja elämään liittyvissä asioissa, siitä voi löytää hyvän ja huonon tasapainon, jos sitä tarkastelee objektiivisesti.
Podcast: Miten tekoäly voi auttaa sinua olemaan loistava esihenkilö
Teoriassa tekoäly voisi tarjota opiskelijoille räätälöityjä ja henkilökohtaisesti mukautettuja opetustapoja, jotka kiinnostavat enemmän ja auttavat oppijoita omaksumaan tietoa perusteellisemmin. Sama pätee työvoiman koulutukseen.
Samaan aikaan Toyama näkee mahdollisuuden todellisuuteen, jossa tekoäly tekee kouluttamisesta huomattavan vaikeaa – ja näin on itse asiassa jo käynyt.
”Jos kaikilla on pääsy siihen, opettajien on yhä vaikeampi tehdä työnsä”, hän sanoi. ”Tällä hetkellä kaikenlaiset opettajat ovat tilanteessa, jossa emme voi enää varmasti sanoa, onko opiskelijan palauttama työ todella opiskelijan tekemä. Eräät kollegani ovat joutuneet uudistamaan koko arviointitapansa, koska tämä on taustalla oleva ongelma.”
Vaikka entinen Microsoftin tutkija korostaa, ettei teknologian käyttöönotossa oppimisessa ole pohjimmiltaan mitään väärää, hän huomauttaa nopeasti, että jos se hämärtää arviointiprosessia, opetuksen menetelmät ja käytännöt eivät tule olemaan kovin tehokkaita.
”Et voi opettaa, ellet tiedä, mitä opiskelija tietää ja mitä hän ei tiedä”, Toyama sanoi. ”Ennustan, että vakavasti asiaan suhtautuvat palaavat sinisiin vihkoihin ja valvottuihin kokeisiin, joissa ihmiset kirjoittavat vastaukset käsin.”
Ihmissuhteiden arvo
Jos kuuntelet tekoälyasiantuntijoita ja sen kehityksen lähellä olevia ihmisiä tai keskustelet heidän kanssaan tarpeeksi pitkään, saat käsityksen siitä, että vallitsee uskomus ihmissuhteiden muuttumisesta tulevaisuudessa uskomattoman arvokkaiksi.
Suhteemme muihin ihmisiin ovat tärkeä osa mielenterveyttämme ja määrittävä tekijä siinä, mikä tekee inhimillisestä kokemuksesta sellaisen kuin se on, olipa kyse sitten työpaikasta, koulusta, kirkosta tai ruokakaupasta.
”Ajatellaan pandemiaa”, Levit sanoi. ”Se oli kuin yhteinen trauma, kun kaikki olivat niin pitkään eristyksissä. Se todella sekoittaa ihmisten pään. Mielestäni olemme vaarassa jatkaa samaa, ja lasten ruutuaddiktion vuoksi tämä nouseva sukupolvi viettää jatkuvasti aikaa ruudun ääressä, suurimman osan ajasta todellisen sosiaalisen kanssakäymisen sijaan. On jatkossakin vaikeaa mahdollistaa sellainen ihmisten välinen vuorovaikutus, joka ennen syntyi luonnostaan kaikissa ympäristöissä. Siitä tulee arvokkaampaa, koska se on vaikeampaa ja harvinaisempaa.”
Pohjimmiltaan osa tästä uskomuksesta perustuu siihen, ettei ihmisten väliselle vuorovaikutukselle ole korviketta. Onnistuneesta tai miellyttävästä sosiaalisesta tilanteesta saatava dopamiiniryöppy on yksi niistä asioista, jotka useimmat meistä tuntevat ja joista nautimme. Mutta onko se todella korvaamaton?
Tutkimukset ovat osoittaneet, että verkossa tapahtuva vuorovaikutus, jossa kaksi ihmistä ei koskaan oikeasti puhu toisilleen, voi saada aivot vapauttamaan dopamiinia. Jopa se, että joku vain tykkää LinkedIn-julkaisustasi, saa aikaan tämän vaikutuksen. Syy siihen, miksi näin tapahtuu, on tietenkin se, että oletat toisessa päässä olevan henkilön olevan oikea lihaa ja verta oleva ihminen, tiesitpä sen varmasti tai et.
Aivojemme tutkiminen niiden ollessa vuorovaikutuksessa tekoälyn kanssa on teknologiankin tavoin vasta alussa – ellei vieläkin varhaisemmassa vaiheessa. Mutta sinun ei tarvitse olla tiedemies ymmärtääksesi, että uskomus tekoälyn mahdollisuudesta tyydyttää yhteyden tarpeemme on olemassa.
Ajatellaanpa vain elokuvia kuten Hän tai tiettyjä Black Mirror -sarjan jaksoja tai kirjallisia teoksia, kuten Kazuo Ishiguron teosta Klara ja aurinko.
”Se on suuri tuntematon”, Toyama sanoo. ”Löydämmekö riittävän yhteyden tietäessämme, että jokin on kone? Tunnemmeko itsemme täyttyneiksi ja tyytyväisiksi suhteessa koneeseen siinä määrin, että lakkaamme etsimästä todellista yhteyttä muihin ihmisiin? Sitä ei ole selvitetty.”
Toyama käyttää esimerkkinä MIT:n tutkijaa Joseph Weizenbaumia, josta tuli myöhempinä vuosinaan yksi tekoälyn suurimmista kriitikoista.
Vuonna 1964 Weizenbaum loi ELIZAn, varhaisen luonnollisen kielen käsittelyohjelman, joka oli suunniteltu käyttämään hahmontunnistusta ja korvausmenetelmää luodakseen illuusion siitä, että ohjelma pystyi ymmärtämään ihmisiä.
Se käytti DOCTOR-nimistä käsikirjoitusta, joka loi keskustelun, jollaisen terapeutti voisi käydä potilaan kanssa. Pohjimmiltaan ELIZA pystyi toistamaan sanomasi asiat ja esittämään niistä lisää kysymyksiä. Se oli kaikin olennaisin tavoin varhainen keskustelubotti.
Weizenbaumin yllätykseksi käyttäjät vakuuttuivat ELIZAn älykkyydestä ja ymmärryskyvystä. Jotkut alkoivat liittää ohjelmaan ihmisenkaltaisia tunteita, ja ihmiset alkoivat käyttää teknologiaa vakavasti etsien terapeuttista vuorovaikutusta.
”Se tapahtui 60-luvulla”, Toyama sanoi. ”Nykyään on jo yrityksiä, jotka ehdottavat voivansa esimerkiksi hoitaa osan äitisi kanssa käytävästä tekstiviestikeskustelusta. Se on jo alkamassa tapahtua. Emme siis edelleenkään tiedä, miten ihmiset tulevat reagoimaan teknologiaan. Voin kuvitella tapoja, joilla tästä voisi seurata hyviä asioita, mutta suuri osa siitä on hieman pelottavaa, ainakin ihmisten välisten suhteiden arvostamisen näkökulmasta.”
Ehkä siis puhut vielä nykyään äidillesi henkilökohtaisesti ja ajattelet, että tuo esimerkki on kaukaa haettu. Väitän kuitenkin, että käytät jo tekoälyä viestimiseen muiden ihmisten kanssa. Olet ehkä jopa käynyt tekoälyn kanssa keskustelun, jossa käytettiin kehotteilla tuotettuja vastauksia.
Hyvä esimerkki tästä ovat sähköpostien tai tekstiviestien automaattiset vastausvaihtoehdot. Saat sähköpostin, joka edellyttää yksinkertaista vastausta, ja tekstikentän alapuolella näkyy vaihtoehtoja, kuten ”Kuulostaa hyvältä” tai ”Mahtavaa! Kiitos.” Joissakin tapauksissa kyseessä voi olla esimerkiksi jatkokysymys, kuten ”Mihin aikaan?”
Vaihtoehdot ovat yksinkertaisia, mutta jotta ne sopisivat keskustelun asiayhteyteen, niitä sinulle ehdottavan moottorin on ymmärrettävä, millainen vastaus olisi kyseisessä tilanteessa järkevä.
Kun otetaan huomioon, miten nopeasti asiat kehittyvät, Toyama näkee muodostuvan toisenlaisen tilanteen, joka ei ehkä olisi liiketoiminnalle kovinkaan hyvä.
”Muutaman vuoden, ellei jo kuukausien, kuluessa alamme nähdä, että koko sähköposti laaditaan puolestamme. Kun niin alkaa tapahtua, monet meistä eivät edes lue kyseistä sähköpostia tai vastausta. Sitten tapahtuu jotain: tulee tilanteita, joissa kumpikaan osapuoli ei oikeastaan kiinnitä huomiota toistensa automaattisiin koneellisiin vastauksiin. Meillä tulee olemaan ihmissuhteita, jotka perustuvat viestintään, johon emme oikeasti kiinnittäneet huomiota, ja tapahtuu virheitä. Jos virheet ovat riittävän vakavia, alamme kiinnittää enemmän huomiota, mutta suuri osa ihmissuhteista syntyy torkkutilassa.”
Tällainen passiivinen viestintä sisältää riskejä aivoille, sillä syvällisyyden mukana tulevat uteliaisuus ja kiinnostus.
Empatia, tärkeä aivotoiminnan aktivoija, saa voimansa halusta ymmärtää kanssaihmisiä. Jos tätä halua ei ole tai teknologia syrjäyttää sen, ihmiset ovat vaarassa menettää jotain viestinnän selkeyttä suurempaa.
”Yksi alue, jolla näen ongelmia, liittyy uteliaisuuteen”, Ivantu sanoi. ”Ihmisistä tulee yhä vähemmän uteliaita toisiaan kohtaan, ja he etsivät mieluummin oikeaa tai väärää vastausta. Älä ylläty, jos markkinoille tulee työkaluja, jotka väittävät pystyvänsä lukemaan jonkun tunteita. Löytämistä ja uteliaisuutta tulee olemaan yhä vähemmän, vaikka juuri uteliaisuus on alun perin se, joka vie ihmiskuntaa eteenpäin.”
Aivojen ilmaisu
voisimmeko saada tekoälyn poimimaan muovia merestä, vai pitääkö kaikkien robottien olla käsikirjoittajia?
— Matt Somerstein (@MPSomerstein) 18. toukokuuta 2023
Yllä oleva twiitti tuo esiin tärkeän ongelman tekoälyn puolesta esitetyissä perusteluissa. Menneinä vuosina teknologian kannattajat sanoivat usein esimerkiksi: ”Tekoäly tulee tekemään kaikki työt, joita ihmiset eivät halua tehdä.”
Olettaen, että tekoäly työskentelisi lihanjalostamoissa ja sukeltaisi hiilikaivoksiin, monet alkoivat odottaa innolla tulevaisuutta tekoälyn kanssa. Sen sijaan tekoäly saapui mukanaan kyky laatia novelleja ja mainosten käsikirjoituksia.
Olennainen osa ihmisyyttä on kykymme ilmaista itseämme. Siksi dystooppisessa fiktiossa toistuva teema on ihmisten kyvyn kommunikoida tai ymmärtää toisiaan rapautuminen – oli kyse sitten Idiocracyn kaltaisessa elokuvassa esiin tulevasta tyhmyydestä tai Eli Horowitzin teoksen Hiljainen historia kaltaisesta vastoinkäymisestä.
Inhimillinen ilmaisu ja luovuus kulkevat käsi kädessä. Luovat tehtävät johdattavat meidät usein uusien ideoiden, niiden viestimisen tapojen ja ongelmien ratkaisemisen uusien lähestymistapojen löytämiseen. Ne pakottavat meidät ajattelemaan seurauksia ja erilaisia näkökulmia sekä arvioimaan itseämme.
Ivantun mukaan näihin tehtäviin liittyvä uteliaisuus ja tutkiminen ovat ihmisinä kasvamisemme ytimessä. Vaikka hän kannattaa tekoälyn kehittämistä myönteisiin käyttötarkoituksiin, hän varoittaa, että jos tekoäly poistaa nämä tehtävät yhä enenevässä määrin kognitiiviselta työpöydältämme, sillä voi ajan mittaan hyvinkin olla konkreettinen hinta aivoillemme.
”Jos tällainen taito annetaan koneen tehtäväksi, menetämme ihmisinä identiteettimme”, hän sanoi. ”Tekoälyn pitäisi olla työkalu, joka auttaa ihmistä ja ihmisen käyttäytymistä saavuttamaan parempia tuloksia. Todella yksinkertaisia tehtäviä voidaan delegoida, mutta en usko, että sitä pitäisi käyttää työkaluna, joka korvaa kaiken muun. Sama pätee kryptovaluuttavillitykseen, kun ihmiset pandemian aikana huolestuivat ja sanoivat sen korvaavan kaiken maailman rahan. Onko sillä paikkansa? Kyllä, mutta se on rajallinen.”
Kuten saattaa odottaa, on olemassa maailma, jossa tekoäly auttaa ihmisiä tietyissä luovissa tehtävissä ilman suurta vaikutusta inhimilliseen ilmaisuun, mutta lopulta kaikki riippuu ihmisten sitoutumisesta luomisen jatkamiseen ilman tekoälyn apua.
”Toiveikas esimerkki on shakki”, Toyama sanoi. ”Vuonna 1997 Garry Kasparov hävisi tietokoneelle (IBM:n Deep Blue -tietokoneelle), eikä maailma ole sen jälkeen palannut entiselleen. Nykyään taskussa oleva tietokoneshakki pystyy päihittämään maailman parhaat shakinpelaajat. Voisi siis kysyä, mikä järki shakin pelaamisessa enää on? Tosiasiassa ihmisten kiinnostus shakkiin on edelleen vahvaa ja elinvoimaista, ja siihen liittyy yhä draamaa. Siitä välittävät ihmiset haluavat edelleen pelata. Toivottavasti meissä ihmisissä ja luovuudelle antamissamme arvoissa on edelleen samanlainen kipinä, joka ei katoa.”
Arvokkaiden inhimillisten taitojen menetys
Selvennetäänpä yksi asia. Tekoälylle on useita myönteisiä käyttötapoja, erityisesti terveydenhuollossa.
Tämän jutun tarkoituksena ei ole lietsoa pelkoa tekoälyä kohtaan. Ihmiset päättävät täysin itse, miten ja mihin sitä käytetään. Ainakin toistaiseksi.
Olemme kuitenkin kriittisessä vaiheessa, joka muokkaa tulevaisuuttamme tulevien vuosikymmenten ajan ja sen jälkeenkin, ja pitkällä aikavälillä se vaikuttaa jollakin tavalla aivoihimme.
Ongelma, joka on saanut Levitistä aina Geoffrey Hintoniin, jota kutsutaan usein ”tekoälyn kummisedäksi”, sekä lukuisiin muihin tekoälytutkijoihin ja -kehittäjiin, soittamaan hälytyskelloja, on se, että suuri osa tapahtuneesta ei ole tapahtunut julkisuudessa tai minkään valvonnan alaisena.
”Puhun jatkuvasti ihmisen suorittaman valvonnan puolesta”, Levit sanoi. ”Olemme tilanteessa, jossa tekoäly pystyy tekemään päätöksiä, mutta miten? On ymmärrettävä, mitä tietoja sillä on käytettävissään, jotta se voi päätyä kyseisiin johtopäätöksiin. On pystyttävä havaitsemaan puolueellisuus, koska tekoäly on vain niin puolueetonta kuin sen luoneet ihmiset. On todella oltava valppaana sen suhteen, miten päätöksen hyväksymiseen suhtaudutaan vain siksi, että tekoäly niin sanoo. Sokea hyväksyminen on täysin väärä toimintatapa, ja juuri niin nyt tapahtuu. Monet työpaikat antavat tekoälylle valtuudet tehdä päätöksiä ihmisten puolesta.”
Levitin varoitukset siitä, että tekoälyn päätökset otetaan annettuna sillä oletuksella, että ne ovat objektiivisempia, ovat linjassa Hintoniin kaltaisten asiantuntijoiden varoitusten kanssa.
Viime aikoina suuri joukko huolestuneita tekoälyinsinöörejä ja asiantuntijoita hyväksyi yhteisymmärrysasiakirjan, jossa hahmoteltiin joitakin suurimmista riskeistä.
Huolenaiheita ovat muun muassa:
”Ei-toivottujen tavoitteiden edistämiseksi tulevat autonomiset tekoälyjärjestelmät voisivat käyttää ei-toivottuja strategioita – ihmisiltä opittuja tai itsenäisesti kehitettyjä – keinona päämäärän saavuttamiseksi. Tekoälyjärjestelmät voisivat saavuttaa ihmisten luottamuksen, hankkia taloudellisia resursseja, vaikuttaa keskeisiin päätöksentekijöihin ja muodostaa liittoumia ihmistoimijoiden ja muiden tekoälyjärjestelmien kanssa.
Välttääkseen ihmisten puuttumisen toimintaansa ne voisivat kopioida algoritmejaan maailmanlaajuisten palvelinverkkojen yli tietokonematojen tavoin. Tekoälyavustajat kirjoittavat jo yhdessä suuren osan tietokonekoodista maailmanlaajuisesti, ja tulevat tekoälyjärjestelmät voisivat lisätä ja sitten hyödyntää tietoturva-aukkoja hallitakseen viestintämme, mediamme, pankkitoimintamme, toimitusketjumme, armeijamme ja hallituksemme taustalla olevia tietojärjestelmiä.”
Jätetään kaikki kauhistuttavat mahdollisuudet sikseen ja keskitytään vain yhteen osaan asiakirjan kyseisestä kohdasta: ”Tekoälyjärjestelmät voisivat saavuttaa ihmisten luottamuksen ja vaikuttaa keskeisiin päätöksentekijöihin.”
Liike-elämän näkökulmasta kyse ei ole siitä, ”voisiko” niin tapahtua. Niin on jo tapahtunut. Ja se näkyy oudoilla tavoilla.
Maailman ensimmäinen robottitoimitusjohtaja esittäytyi äskettäin. Tällä hetkellä kyse on toki puolalaisesta rommiyhtiöstä, joka todennäköisesti hakee julkisuustempausta, mutta kaikki alkaa jostakin. Vaikka kyse olisi vitsistä, joku ei varmasti yksinkertaisesti ymmärrä sitä.
Romminvalmistaja Dictadorin julkaisemalla videolla Mika-niminen robotti katsoo kameraan ja sanoo: ”Kehittyneen tekoälyn ja koneoppimisalgoritmien avulla pystyn tekemään dataan perustuvia päätöksiä nopeasti ja tarkasti.”
Vaatetyyli ja etnisesti monitulkintaiset kasvonpiirteet ovat valmistaja Hanson Roboticsin tietoisia pyrkimyksiä saada Mika vaikuttamaan mahdollisimman monista ihmisistä inhimilliseltä, mikä on keskeinen tekijä ihmisten luottamuksen saavuttamisessa.
Hanson Roboticsin toimitusjohtaja David Hanson on julkisesti korostanut uskovansa, että ”tekoälyn inhimillistäminen on ratkaiseva askel sen varmistamisessa, että toimintaympäristö on turvallinen ja tehokas ihmisten ja robottien jatkaessa yhteistyötä tulevaisuudessa.”
Kun tekoäly ottaa hoitaakseen yhä enemmän päätöksentekovaltaa, se epäilemättä vähentää ihmisiin kohdistuvaa painetta, mutta juuri tämä sama paine on saanut meidät oppimaan, sopeutumaan ja kehittämään kykyjämme nopeammin kuin mikään muu maapallon olento tähän asti.
”Oletetaan, että sinun on tehtävä työssä vaikea päätös etkä tiedä, miten se tulee vaikuttamaan asioihin. Epävarmuus synnyttää kasvua, innovaatioita ja löytöjä”, Ivantu sanoi. ”Jos vain hyväksyt päätöksen siitä, että jokin on joko hyvää tai huonoa, ohitat mahdollisuuden, joka on ulottuvillasi. Ja mielestäni juuri tämä on suurin riski tekoälyn hyödyntämisessä, koska päätös tehtiin puolestasi. Et saa mahdollisuutta tutkia ja tehdä virheitä, joita tarvitaan uuden elämän, uusien käsitteiden ja muun sellaisen löytämiseen.”
