Tietoisuuden puute estää meitä rakentamasta parempaa työelämää

Siirryin HR-alalle 1980-luvulla koulutustehtävien kautta, ja olen harjoittanut ja opettanut kamppailulajeja yli kahdenkymmenen vuoden ajan, joten kai opettaminen on aina ollut osa minua. Nykyään, kun en opeta FIU:ssa, opetan ilmajoogaa ja tietoisuustaitoihin perustuvaa stressinhallintaa. Kun asiaa pohtii, huomaan olevani todellisuudessa sarjaopiskelija! 

Jos pyytäisimme ystävää kuvailemaan persoonallisuuttasi, mitä hän sanoisi?

Luultavasti hän sanoisi, että olen itsevarma (ylimielisyyden rajoilla), rauhallinen, kunnianhimoinen, avoin, joustava, valmis ottamaan riskejä ja hieman kujeileva – ainakin Hogan-persoonallisuusprofiilini sanoo näin. Olen oppinut urani aikana paljon persoonallisuudesta, ja mindfulnessia ja persoonallisuutta käsittelevä tutkimukseni julkaistiin Consulting Psychology Journal -lehdessä vuonna 2020. Jos joku olisi muutama vuosi sitten sanonut, että minusta tulisi julkaistu tutkija, olisin nauranut (kuten kaikki ystävänikin)!

Kun muistelet urapolkuasi, mikä kiinnostava tarina nousee erityisesti esiin?

Mielestäni urassani kiinnostavaa on se, kuinka paljon työn ulkopuoliset opintoni ja harjoitukseni ovat vaikuttaneet minuun työssäni. Matka jatkuu edelleen – myös nyt – mutta kamppailulajeista, joogasta, mindfulnessista ja jopa sukelluksesta oppimani asiat ovat vaikuttaneet siihen, mitä ajattelen ja miten reagoin tapahtumiin. Kuten kaikilla muillakin, minullakin on uraltani vuosikymmenten edestä hetkiä, jolloin olen ajatellut, että olisin voinut toimia toisin, minun olisi pitänyt toimia toisin tai minun olisi pitänyt tietää paremmin. Siitä huolimatta erityisesti mindfulnessiin liittyvä harjoitteluni auttaa minua yhä enemmän asettamaan nämä asiat oikeisiin mittasuhteisiin ja oppimaan matkan varrella. Ei epäilystäkään – näitä hetkiä on edelleen! Mutta huomaan käyttäväni vähemmän aikaa menneisyyden katumiseen tai tulevaisuuden pelkäämiseen ja enemmän nykyhetkessä olemiseen – sillä nykyhetki on ainoa hetki, joka meillä todella on.

Mikä on vaikuttavin oppitunti, jonka olet tähän mennessä oppinut urasi aikana?

Tähän mennessä vaikuttavin oppitunti liittyy edelliseen ajatukseen. Minulla on ollut menestyksekäs ura yritysmaailman HR-tehtävissä, ja se on tarjonnut minulle runsaasti mahdollisuuksia ja etuja elämässä. Viime vuosina olen kuitenkin ymmärtänyt, että saamani edut ovat olleet sekä ansaittuja että ansaitsemattomia. Ansaitut etuni ovat syntyneet omasta kovasta työstäni ja hyödyntämistäni kyvyistä sekä mentoreiden ja tukijoiden tuesta. Vaikka tämän ymmärtäminen on vienyt – ja vie edelleen – vuosia, käsitykseni ansaitsemattomista eduistani on tarkentunut.  

Olen nimittäin valkoinen, heteroseksuaali, kristillisessä ympäristössä kasvanut, fyysisesti toimintakykyinen, englantia puhuva ja ulospäinsuuntautunut mies, joka on kasvanut turvallisessa, koulutetussa ja terveessä ympäristössä. Jos olisin vielä kolme tuumaa pidempi, minulla olisi kaikki! Nämä ovat ansaitsemattomia etujani. En voi antaa niitä takaisin tai luopua niistä. On totta, ettei jokainen kaltaiseni henkilö ole saavuttanut taloudellista ja ammatillista menestystä. Pointti on kuitenkin se, että minulla on ollut siihen enemmän mahdollisuuksia kuin kaltaisiani ihmisiä vailla olevilla. Olen ymmärtänyt, että ansaitsemattomien etujen tunnistaminen ja niiden kanssa työskentely on ironisesti oma haasteensa. Uskon kuitenkin, että se on keskeinen lähtökohta seuraavalle kysymykselle.

Kiitos, että kerroit meille hieman siitä, kuka olet! Siirrytään sitten aiheeseen. Mitä sinulle tulee mieleen, kun kuulet ilmauksen ”paremman työelämän rakentaminen”?

Haluaisin keskittyä tässä aiheeseen, joka on niin ajankohtainen, että siitä säädetään jo lakeja joissakin osavaltioissa, myös omassani (Floridassa). Jotenkin monimuotoisuutta, yhdenvertaisuutta ja osallisuutta (DEI) edistämään suunnitellut ohjelmat tulkitaan tai koetaan eripuraa, eriarvoisuutta ja ulossulkemista edistäviksi. On runsaasti näyttöä siitä, että monimuotoiset ja osallistavat organisaatiot menestyvät muita paremmin, mutta viime vuosikymmenten ohjelmat eivät ole muuttaneet tilannetta – lainkaan. Itse asiassa vastareaktio ja polarisaatio, joita näemme, kertovat meille, etteivät lähestymistavat ainoastaan toimi, vaan ne myös edistävät vastareaktiota. Miksi näin on?

Mikä on mielestäsi suurin este paremman työelämän rakentamisen tiellä?

Työelämän paremman maailman rakentamisen suurin este on ihmisten eriarvoinen mahdollisuus osallistua tai saavuttaa etua sekä monien kyvyttömyys ja haluttomuus ymmärtää tätä todellisuutta. 

Haluamme ajatella, että kuka tahansa voi menestyä kohtaamistaan esteistä riippumatta – ja meillä on esimerkkejä tämän osoittamiseksi. Valitettavasti tämä ei tunnista sitä, että mahdollisuudet todella riippuvat paljon siitä, kuka olet ja mistä tulet. Työpaikoistamme on tullut yhtä polarisoituneita kuin politiikastamme.

Kanssakirjoittajani Gloria Johnson-Cusack ja minä (Elefantin kasvattaminen – ansaitun edun lisääminen kaikille) olemme tutkineet tätä kysymystä. Yksi yhdenvertaisten mahdollisuuksien suurimmista esteistä on ansaitsemattoman edun todellisuus. Valitettavasti tapa, jolla tämä esitetään DEI-ohjelmissa – ”etuoikeutena” – on epäonnistunut täysin. Historialliset perinnöt ja järjestelmälliset yhdenvertaisuuden esteet ovat kiistatta olemassa, ja ne on tuotava esiin. Työpaikkojen DEI-ohjelmien mahdollisuus on kuitenkin kutsua mukaan yksittäisiä osallistujia heidän eletyistä kokemuksistaan käsin tunnistamaan ansaitsemattomat edut ja työskentelemään niiden kanssa, jotta ansaitun edun mahdollisuudet voivat kasvaa.

Tyypillisissä työpaikkaohjelmissa, myös monimuotoisuusohjelmissa, ei keskitytä tietoisuuteen. Olemme lapsuudesta lähtien oppineet ”maksamaan” ja ”antamaan” huomiota tälle ja tuolle, mutta meidän odotetaan vain ”olevan” tietoisia. Syy siihen, että tietoisuustaito-ohjelmat ovat yleistyneet (ja saaneet osakseen kritiikkiä, kun niitä on toteutettu huonosti), on se, että niissä keskitytään ”tietoisuuteen”. Itsetietoisuus auttaa minua olemaan yhteydessä itseeni – siihen, mitä tunnen ja ajattelen, jotta en ”menetä malttiani” stressaantuneena – ainakaan tahattomasti. Muita koskeva tietoisuus auttaa minua olemaan yhteydessä muihin, mikä mahdollistaa empatian tai jopa myötätunnon vaikeissa tilanteissa. Itseen suhteessa muihin kohdistuva tietoisuus auttaa minua ymmärtämään, millainen vaikutus minulla on toiseen ihmiseen, jotta voin mukauttaa toimiani hänen reaktionsa perusteella ja toteuttaa aikomukseni kyseisen henkilön suhteen. Se on hyveellinen kehä. Valitettavasti tyypillisissä DEI-ohjelmissa ei keskitytä rakentamaan itseen, muihin ja itseen suhteessa muihin kohdistuvan tietoisuuden valmiuksia tai siihen, miten myötätuntoa voi laajentaa, eikä yksinkertaisiin käytäntöihin, joita yksilöt voivat soveltaa kasvattaakseen ansaitun edun mahdollisuuksia – sekä itselleen että muille. 

Ironista on, että niiden ihmisten, joilla on ansaitsemattomia etuja, on oltava tässä työssä mukana kaikkein eniten! Kuten tiedostamattomat ennakkoluulot, myös ansaitsemattoman edun omaaminen on tiedostamatonta, ja sen hyväksyminen on todella epämukavaa, kun asia tulee tietoiseksi. Ne, joilla on vain vähän ansaitsemattomia etuja, ovat tästä tosiasiasta liiankin tietoisia – heidän haasteenaan on käsitellä tätä todellisuutta ilman, että he lannistuvat, raivostuvat tai vetäytyvät jatkuvasti.

Mikä on yksi asia, joka on hallinnassamme ja jonka voimme käytännössä tehdä rakentaaksemme paremman työelämän maailman jo tänään? Ja miten suosittelet lähestymään sitä?

Tämä aihe ei ole helppo.

Usein ihmiset, joilla on paljon ansaitsemattomia etuja, vastustavat asiaa tai vetäytyvät siitä, kun taas ne, joilla on vain vähän etuja, ovat siitä raivoissaan tai uupuneita. Yksi hallinnassamme oleva asia on keskittyä siihen, mikä on hallinnassamme – itseemme. 

DEI:n ympärillä oleva voimakkuus on kasvanut niin suureksi, etteivät ihmiset ole ainoastaan avoimia muiden eletyille kokemuksille, vaan he eivät myöskään pohdi omia elettyjä kokemuksiaan. Gloria ja minä kannustamme ihmisiä omaksumaan terveellisen tavan harjoittaa pohdintaa ja itsensä tutkimista, jotta he tunnistaisivat ansaitsemattoman edun ja työskentelisivät sen kanssa kasvattaakseen ansaitun edun mahdollisuuksia. Riippumatta siitä, kuka olet tai mistä tulet, on mahdollista rakentaa parempi työelämän maailma – olipa sinulla vähän tai paljon ansaitsemattomia etuja ja uskoitpa mitä tahansa.

Se, että kysyt aika ajoin itseltäsi ja vastaat aidosti siihen, mitä uskot yhdenvertaisuudesta ja miksi uskot siihen, on hyvä alku.

Jokaisella meistä, riippumatta roolistamme tai asemastamme työssä, on mahdollisuus kasvattaa ansaitun edun mahdollisuuksia. Yksi hallinnassamme oleva asia on hengittää (kirjaimellisesti), kun olemme stressaantuneita, ja yrittää ymmärtää, mitä nykyhetkessä todella tapahtuu. Tämä edellyttää oletusten ja niiden ennakkoluulojen kyseenalaistamista, joita meillä jokaisella on. 

Yksi suosikkikäytännöistämme on pysähtyä tarkistamaan omat ajatuksemme, kun annamme jollekin ”epäilyksen hyödyn”. Olipa kyseessä työtoveri, esihenkilö, alainen tai asiakas, kysy itseltäsi, kun annat toiselle ihmiselle toisen mahdollisuuden tai otat riskin hänen puolestaan: mikä vaikutti päätökseesi? Tällaisen päätöksen – tai niinkin yksinkertaisen päätöksen kuin sen, kenen kanssa istut lounaalla – pohtiminen voi lisätä ansaitun edun mahdollisuuksia, vaikka yhden kerrallaan. 

Voitko kertoa yhden asian, jonka olet kokenut, nähnyt tai josta olet lukenut ja joka vie meitä kohti parempaa työelämän maailmaa?

Koska olen jatkuvasti oppiva opiskelija, olen suuri Carol Dweckin kasvun ajattelutapaa koskevan työn kannattaja. Pohjimmiltaan ajatuksena on, että halu yrittää, epäonnistua ja oppia edistää menestystä. ”Muuttumattomaan” ajattelutapaan kuuluu usko siihen, että asiat ovat niin kuin ovat, mahdollisuudet ovat rajalliset ja niin edelleen. Kasvun edun ajattelutapa, joka on oma sovelluksemme, on valmis hyväksymään, että se, millaisena maailman pitäisi olla, ei aina ole sama kuin se, millainen se on, että kaikilla ei ole samanlaisia elettyjä kokemuksia samanlaisissa tilanteissa ja että ansaitun edun mahdollisuudet voivat olla runsaat tarkoituksellisen toiminnan ja lisääntyneen tietoisuuden kautta.

Kun ajattelet paremman työelämän maailman rakentamista, tuleeko mieleesi yritys ja/tai johtaja, joka erottuu edukseen ja jota meidän kannattaisi seurata? Jos tulee, mitä he tekevät?

Henkilökohtaisia suunnannäyttäjiäni ovat olleet ystäväni ja mentorini Rhonda V. Magee ja Dave Ulrich. Dave tunnetaan todennäköisesti monien lukijoidesi keskuudessa johtamisen ja organisaatioiden merkittävimpänä guruna ja asiantuntijana. Hän on kirjoittanut aiheista noin 30 kirjaa. Rhonda inspiroi minua omalla polullani vuosia sitten ColorInsight-työllään, ja sittemmin hän on edistänyt alaa merkittävästi työskentelemällä mindfulness-opettajana, oikeustieteen professorina ja teoksen Rodullisen oikeudenmukaisuuden sisäinen työ (Tarper Perigree 2019) kirjoittajana. Se on ehdottomasti lukemisen arvoinen.

Miten lukijamme voivat seurata työtäsi?

Voit seurata minua LinkedInissä tai saada päivityksiä Growing the Elephant -sivustolta.

Kiitos, että toit äänesi People Managing People -julkaisun haastattelusarjaan aiheesta, miten rakennetaan parempi työelämä!

Liity keskusteluun omalla näkemykselläsi

Liity haastattelusarjaamme ja jaa ideasi siitä, miten voimme rakentaa paremman työelämän!